Yllä olevien kuvien välineiden avulla minä ansaitsen leipäni. Olen siis metallipajassa.Tieni tänne on käynyt kaupungin puutarhatyön, jäätelökioskin myyjän, toimistosiivoojan, lääketehtaan vientisihteerin toimien kautta. Ajankohtaista siksi, että kahdeksasluokkalainen poikani valitsi juuri valinnaisaineita ja tuli puheeksi tulevaisuuden koulutus ja työ.
Miksi ihminen päätyy töihin johonkin? Kilpaurheilijoilla on usein vastaus kuinka he jo pieninä lapsina päättivä ruveta urheilijoiksi ja teini-iässä viimeistään ollaan jo ajateltu maailmanmestaruuskisoja tai Olympialaisia. Siis haloo!!!!
Minä en vielä yläasteiässäkään ajatellut edes, että mikä musta tulee isona. Kahdeksannen valinnaisissa halusin uuden aloittaa uuden kielen opiskelun, koska se oli kohtalaisen helppoa minulla ja pidin eri kielistä. Yhdeksännellä olin TET-viikkona sairaalan taloustoimistossa koska se tuntui kiehtovalta. Paperihommat,yäk nyt. Kun tuotiin eteen ammattikirja, avautui ihan uusi maailma. Epätodellista, että jo siinä vaiheessa piti pohtia tuollaista.
Menin siis turvallisesti lukioon ja sieltä vielä kauppiksen sihteerilinjalle. Eli selvää mietintä aikaa olin vailla. Enkä muuten vieläkään ole päättänyt. Olen vanhempien lailla vaan ajautunut työstä ja paikasta toiseen.
Kuinka moni meistä on oikeasti määrätietoinen ammatin suhteen? Kuka meistä tiesi jo yläasteella, mikä on se oikea.
Melkoisten sattumien kautta olen nykyisessä ammatissakin ja yrityksessä. Olin aluksi menossa ihan muualle. Miksi sitten tulin valinneeksi näin? No, tietysti siellä toisessa paikassa oli tarjolla vain työharjoitteluaika. Tässä firmassa mahdollisesti tuleva työpaikka. Siis aina vain olen kyseisessä firmassa ja nyt vähän omistankin.
Onneksi tänä päivänä ei katsota yhtään kieroon vaikka vaihtaisit täysin ammattia ja opiskelisit peräti uuden vaikka yli viisikymppisenä.
Eläköön ainakin siinä kohtaan suvaitsevuus!
Tiesitkö sinä heti, mikä haluat olla ja oletko nyt siellä?
Hei, tulin vastavierailulle, ja täällähän odottikin kiva blogi. Tämä ammatinvalinta onkin aika ufojuttu. Minua on aina kiehtonut kaikki käsillätekeminen. Lukion jälkeen hain ja pääsinkin käsi- ja taideteollisuus-kouluun. Mutta järki meni ohi tunteet ja päätin, ettei käsityöllä tienaa leipäänsä. Olin pari vuotta laivatelakan työkaluvarastossa ja sieltä koulutukseen ja valmistuin hammashoitajaksi. Sitä tein 15 vuotta, kunnes siirryin valtion virkamieheksi kääntelemään papereita. Kokoajan on ollut epäselvää mitä minusta isona tulee? Nyt odottelen, että pojat kasvaa aikuisiksi ja ehkä sitten päädyn alkupisteeseen, sinne käsityöalalle. Ehkä sitten siitä ei enää tarvitse niinkään tienata, vaan saada vain tekemisen iloa. Se aika koittaa sitten 15 vuoden päästä ;).
VastaaPoistaMeillä on tytöt nyt ysillä ja siis mietitään lukiota ja ammatillisia vaihtoehtoja. Kumpikaan ei ole ihan tietoisia, mitä ja millaista. Toinen tietää, että jotain matkailullista ja toinen miettii tahtovansa perustaa kahvilan tai ravintolan. Ainakaan ei halua olla muiden alaisena. En minä vaan tiennyt tuossa iässä! Enkä muuten tiedä vieläkään. Tai ehkä tiedän, mutta en ole varma...
VastaaPoistaHmm... Järeät välineet. Mutta työthän on tehtävä niillä koneilla, joilla ne tulee tehtyä.
VastaaPoistaMinä päädyin alalleni ylioppilaskirjoitusten jälkeen kirjastossa valintaoppaita selaillen. Olen ollut tyytyväinen valintaan, vaikka se silloin olikin aika sattumanvarainen. Sisäinen kutsumus kai johdatti... ;-)
Tilu Kiitoksia kehuista. Otin sun blogin jokapäiväseen lukuun :o) tai siis aina kun uutta tekstiä pukkaa. Ihmisellä usein tuntuu järki menevän nuorella iällä tunteiden ohi. Hienoa kun nykyisin voi sitten vaihtaa siihen tunneammattiin vielä vanhemmalla iällä. Sitten kun ei ole enää pakko tienata vaan voi ottaa rennommin. Sitten 15 vuoden päästä!
VastaaPoistaHeli Ehkäpä tosiaan tiedät mitä haluat, mutta sydämen kuunteleminen on joskus tosi vaikeata. Joko ei halua tunnustaa tai tilanne on sellainen ettei pysty. Hienoa kun tytöillä jo jokin suunta. Saahan sitä vielä vaihtaa myöhemmin, jos ei ollutkaan odotusten mukainen ammatti
Linnea Jep, järeät ovat. Hienoa, että olet löytänyt itsellesi sopivan ammatin. Luulen, että annoit sisäisen kutsumuksen johdattaa :o) Joskus jotkut ammatit saattavat yllättää sopivuudellaan vaikka näennäisesti sattumanvaraisesti valitsit.
Heips! Tulin vastavierailulle, kun olit jättänyt puumerkkisi blogiini. Kiitoksia kovasti!
VastaaPoistaOn ihanaa lukea muidenkin tuntemuksia ammatinvalinnan vaikeudesta. Itse oman hevostenhoitajan ammatin valitsin samalla tavalla kuin metsurin ammattinikin. "Tuo kuulostaa kivalta"-tyyppisesti.
Viihdyin kovasti metsurina, asiakaspalvelijana, keittiöavustajana sekä nyt hevostenhoitajana. Nyt kun katson tuota listaa totean, että ihmisellä ei ole yhtä ainoaa oikeaa ammattia, vaan useita mahdollisuuksia mistä itsensä löytää.
Jos joku kysyy minulta, mikä minusta isona tulee, niin vastaan, että tiedän vasta 65-vuotiaana.
Hienoa, sitten mullakin on vielä aikaa. En tiedä luitko blogia pitkälti läpi,mutta itse käyn paljon tallilla myös. Tosin taluttelen lapsia ja ratsastan itse. Hevosenhoito ollut lähinnä karsinan siivousta ja heinän antoa ;o)
VastaaPoista