En ole vielä kotona, mutta lainasin kyläpaikan konetta ja nettiyhteyttä. Sain eilen taas pohdinta-aiheen...
Katsoin Villi Pohjola-sarjan jakson paria kohtausta. Toisessa nuori nainen kärsi siitä, että hänen ihonsa hilseili. Siihen intiaanitohtori sanoi, että kun on kevät (eläimet poikivat, luonto alkaa kasvaa jne)hän luo ihoaan uusiksi.
Sitten eräs mies kaupassa kertoi, että hän rakasti armeijan leirejä. Siellä siviiliminä riisuttiin pois (siviilivaatteet pois, hiukset leikattiin) ja armeija antoi omat kamppeensa. Ihminen ikäänkuin revittiin palasiksi ja alettiin kasata uudestaan. Myös hänen äitinsä teki aina perusteellisen kevätsiivouksen ja nyt hän ymmärsi miksi. Hänen mielestään ihmisen tulee uudistua kun alkaa tuntua, ettei mikään yllätä ja kaikki menee saman vanhan kaavan mukaan.
Olisiko tosiaan ihmisen aina välillä hyvä pysähtyä, "repiä" itsensä palasiksi ja alkaa kasata uusiksi itseään. Oletko koskaan kokeillut?
Perusluonnettaan ja sitä miksi on kasvanut ei kokonaan pysty hävittämään. Miten uudistuksen sitten tekisi. Muuttaisiko ympäristöään siten kun pystyy? Vai tulisiko uudistuksen alkaa ensin sisältä, mikä on huomattavasti vaikeampi toteuttaa. Ihminen usein pelkää kuunnella omaa sisintään ja menee vain hyväksi totutun kaavan mukaan. Kuten ystäväni joskus sanoi, että parempi tuttu "helvetti" kuin uskalias hyppy tuntemattomaan.
Miksi ihminen usein pelkää rikkoa rajoja ja hypätä sinne tuntemattomaan. Siellä voi odottaa ihana tulevaisuus, josta tulee kyllä aikojen saatossa tuttu ja turvallinen. Tai pitää jotain tuttua ja turvallista mukanaan hypyssä. Eihän sitä ihan kaikkea voikaan muuttaa.
Itselläni on menossa tietynlainen muutosprosessi. Tutusta ja turvallisesta mukana ovat perhe, tämä sukutalo ja lähisuku. Toivon, että hyvin pian olen valmis ottamaan sen askeleen kohti tuntematonta. Toivon myös, että olen tarpeeksi vahva ja rohkea kuuntelemaan itseäni vaikka se tietäisi jopa lähisuvussa ihmettelyä.
Onnittelen kaikkia ihmisiä, jotka ovat olleet rohkeita ja löytäneet oman tiensä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kannatti hyväksikäyttää kyläpaikan konetta kun aihe oli näinkin ajankohtainen. Eilen alkoi paasto tuhkakeskiviikkona joten aijankohtaistahan tämä on. Toissapäivänä näin kaksi kissaa tiellä mouruamassa yöllä vaikka ei vielä ole maaliskuu.
VastaaPoistaKaiken voi rikkoa ja rakentaa uudestaan. Tietyista arvoista kiinnipitämällä sen voi hallitusti myös tehdä. Perhe, asuinpaikka, sukulaiset ja jopa työyhteisö voi olla sama. Sisältäkin päin voi uudistua.
Naisilla tämä kevään uudistamisen vimma näkyy paljon selkeemmin kun miehillä. Vai näkyykö? Onhan niitä autokuumeita sun muita. Itselläni joskus aikaisemmin autokuume oli joka keväinen riesa. Huh huh, olen kait 30 erinlaista autoa kerinnyt omistaa. Onneksi se aika on jo ohi.
Luin tekstisi töissä, mutta en voinut kommentoida. (Paikallinen 'Lex Nokia': blogien kommentointi estetty työkoneelta.) Ajatuksei herättivät paljon kaikkea minussa. Minä olen tehnyt elämässäni suuren repäisyn. Muutin elämäni suunnan täydellisesti. Aikaa tuosta muutoksesta on kahdeksan vuotta ja jokainen päivä sen jälkeen on ollut muutoksen arvoista. Helppoa ei ole ollut, mutta hetkeäkään en ole katunut. Kaikki ympärilläni eivät sulattaneet ja ymmärtäneet repäisyäni, mutta nyt suurin osa ystävistä on 'palannut'. Tämä on niin iso asia, että tästä pitää 'keskustella' tuonnempana lisää.
VastaaPoistaKivaa lomaa teille!
JukkaK Täytyy myöntää, että nämä laskiaiset yms. juhlat tulee juhlittua ihan pakanakatsantokannasta. Ei muista, että monet ovat kirkkojuhliakin. Muistaakseni kuulin, että paasto tarkoitti liharuuasta kieltäytymistä. Pitänee kokeilla sillä saahan kasviksistakin täyttävän aterian. Lasketaanko kala lihaksi? Voi olla, että naisilla näkyy selvemmin juuri kevätsiivouksena, laihduttamisena yms. tai sitten pitävät vain enempi meteliä asiasta ;o). Autokuumekin on vaarallinen "tauti". On niin kalliit lääkkeet!
VastaaPoistaLinnea Vau, olisi tosi mukava tietää enempi repäisystäsi ja miten olet jaksanut. Hienoa, että ystäviä on palannut. Sanotaan kyllä, että tosi ystävät pysyvät rinnallasi kaikesta huolimatta.
Nyt olemme jo kotona...
"Olisiko tosiaan ihmisen aina välillä hyvä pysähtyä, "repiä" itsensä palasiksi ja alkaa kasata uusiksi itseään. Oletko koskaan kokeillut?"
VastaaPoistaOlen kokeillut ja sanoisin, että kannattaa. Ei sitä muutu perimmäisesti eikä välttämättä ollenkaan mutta asioita oppii katsomaan toiselta kannalta ja toisella tapaa.
Heli Miksi päätit repiä itsesi? Oliko pitkällinen prosessi?
VastaaPoistaEi se pitkällinen prosessi ollut. Tai miten sen ottaa. Kaksi-kolme vuotta. Joskus on pakko, jos haluaa jotain kovasti vaikka tietäisi, että ei sitä haluamaansa saa. Se repii väkisinkin. Vaan kaikesta selviää ja oppii katsomaan asioita toisin ja toistenkin ihmisten puolelta. Ei aina vain omaa näkökulmaa vaan oppii edes vähän ymmärtämään... Onpa selkeää :).
VastaaPoista