Risteys

Tänään yllättäen elämä heitti mut risteykseen. Olo on hämmentynyt, surullinen, kaihoisa...

Olen joskus aina leikkinyt ajatuksella, että mitä musta tulee isona (kuten jo aiemmin blogissani kirjoitin). Nyt siitä tuli hiukan konkreettisempaa kun rupesimme pohtimaan pienen metalliyrityksemme tulevaisuutta. Maailman markkinanäkymät eivät juuri ruusuisia kuvia anna ja lisäksi yhtiökumppanini on muutamien vuosien päässä eläkeiästä. Mullahan ei ole mitään koulutusta metallialalle enkä rehellisesti sanottuna pärjää yksin.

Niinpä aloin miettiä, että mitä nyt. Ihanne ammattini tällä hetkellä on hevosterapeutti. En tarkoita hevoskuiskaajaa vaan ihmistä, joka käyttää hevosta syrjäytyneiden nuorten, lasten ja miksein aikuistenkin kuntoutukseen. Mulla olisi esim. kaksi suokkiruunaa, jotka olisivat mun työkavereita. Koitin googlesta etsiä koulutusta jotain sinne päin, mutta vaikea hahmottaa kyseiselle ammatille sopivaa nimikettä. En löytäny tietoja tai sitten etsin ihan vääristä paikoista.

Ihailen niitä, jotka päättäväisesti menevät kohti asettamaansa päämäärää. Minä leijun ilmapallon lailla tuulen vietävänä ja toivon, että joku tökkää taas johonkin suuntaan. Olisiko tuossa nyt ainesta ammattiin. Riittääkö töitä? Se olisi mulle tavallaan sijaisperheenä olemista kun eivät resurssit muuten riitä.

Ja arvatkaa mitä. Laitoin ensin hakemuksen laitoshuoltajakurssille, joka alkaa huhtikuussa. Minä, joka olen vältellyt perinaisellisia ammatteja vaikka typeryyksissäni hankin koulutuksenkin sille alalle ;o) Voiko nyt enempää olla kohtalon ironiaa. Tämäkin siirto tuli siitä kun yhtiökumppanini vaimo ehdotti. Hän juuri itse valmistui laitoshuoltajaksi ja totesi, että töitä ainakin piisaa ja pulaa sijaisista on.

Millä ihmeellä sitä löytää sen rohkeuden kulkea omia polkujaan? Täytyykö ostaa Camel bootsit (jos joku vielä muistaa mainoksen!)? Työtä en pelkää ja mulle riittää, että tulee toimeen. Rikastua en halua kuin henkisesti viisaudella.

Voi että nuo hevoset kiehtovat. Eilen olin taas viikon kevennyksellä ja laukkasimme oikein kunnolla. Huolet jäivät kilometrien päähän ja tänään ovat lihakset kipeät. Eli ne, jotka väittävät ettei ratsastus tunnu missään kun hevonen on se, joka kulkee, niin saatte luvan tulla kokeilemaan mun kanssa.