Kipeä aihe...

Ihanne maailmassa jokainen vanhempi haluaa lapsensa parasta. Meidän maailmassa se pitää paikkansa suurimman osan kohdalla.

Luin lehdestä, että huostaanotettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut ja että sijaisperheistä on huutava pula. Muistaakseni se luku oli hurjan suuri siihen nähden mitä olin itse joskus kuvitellut. Tämä aihe alkoi liipata läheltä kun talutan tallilla sellaisia lapsia ja eräs tuttavaperhe on aloittamassa taipaleen sijaisperheeksi.

Jotenkin järkyttävää. En varmaan jaksaisi olla töissä sosiaalityöntekijänä kun hukkuisin kyyneliin ja valtavaan avuttomuuden tunteeseen. Miten joku voi kohdella lapsia näin ja kun realistisesti ajateltuna, kaikkia ei voi pelastaa. Miten sitä menisi nukkumaan joka ilta tietäen, että monta lasta on vielä heitteillä. Lehdessä luki, että jotkut vanhemmat saattavat laittaa lapsen päiväksi komeroon, ettei se pääse hukkateille kun vanhemmat ovat poissa (missä sitten lienevätkin). On tyhjiä ruokakomeroita, matoja täynnä olevia patjoja, 3-vuotias syöttää 1-vuotiaalle pikkusisarelleen ruokaa jne. Voiko Suomessa todellakin olla tällaista?

Mulle tuli heti sellainen olo, että tulkaa kaikki tänne. Minä pelastan teidät! Mutta totuus on se, että eivät resurssit riitä. Niinpä nostan hattua kaikille, jotka siihen hommaan ryhtyvät: sosiaalityöntekijät, sijaisperheet ja muut auttavat alan ammattilaiset.

Sanotaan, että sivistyneen yhteiskunnan merkkinä on se, että se pitää huolta heikompiosaisistaan. Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että yhteiskunta on minäminulletässäjanyt-näköinen. Toivon vain, että ne kaikki, jotka asialle tekevät jotain, edes jotain pientä, saavat aikaan valtavan virran, joka tempaisee tämän itsekeskeisyyskuonan mukaansa ja vie sen pois ikuisiksi ajoiksi.

On niin hienoa saada talutuksen päätteeksi hymy tai vaikka hiukan jutustelua kovia kokeneelta lapselta. He ovat sopeutuvaisia, mutta kaikesta jäänee jonkinlainen arpi jonnekin syvälle. Se hautautuu hyvien kokemusten alle, mutta pompahtaa erittäin helposti pintaan huonoista kokemuksista.

Pitäkää toisistanne huolta!