keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Suku 2

Mistä johtuu, että usein ovat ne tietyt sukulaiset, jotka jäävät elämääsi ja muut jäävät enempi tai vähempi taka-alalle?

Itselläni paljolti johtuu asuinpaikastani, että kumman ,isän vai äidin, sukulaiset ovat lähimpiä. Asun isäni synnyinpaikkakunnalla ja jopa synnyintalossakin. Suurin osa serkuistani on minua paljon vanhempia. Äitini siskon lapset, jotka ovat iän puolesta lähempänä, asuvat rapakon takana, mikä vaikeuttaa jonkin verran lähentymistä. Kiitos nykyajan teknologian sekin ongelma on pienenemään päin.

Kai johtuu myös luonteenpiirteistä, että onko sukurakas. Varsinkin mulla tuo sukurakkaus kohdistuu paljolti myös menneeseen. En ole kiinnostunut aatelis- tai murhamiesverestä sukupuussani enkä nimipaljoudesta tai kuinka kauas sukujuuret ulottuvat. Enempi olen kiinnostunut tarinoista ja ihmisistä sen takana. Jo lukioiässä olin niin kiinnostunut, että tein isoäidistäni tutkielman. Hän eli vielä silloin.

Sähköpostiin tulee joskus kyselyjä, että kenet, elävän tai kuolleen, ihmisen haluat tavata. Vastaan: isovanhempani. Nyt osaisin ihan erilailla kysellä asioita kuin silloin useita vuosia sitten.

Minulle suku käsitteenä merkitsee paljon. Tieto siitä, että on osa jotain isompaa kokonaisuutta, vaikkei yhteydenpito olisikaan tiuhaa....

1 kommentti:

  1. Minulla on valtavan suuri suku, mutten ole erityisen läheinen yhdenkään sukulaisen kanssa sisaruksia lukuunottamatta. Äidin puolen serkut ovat paljon vanhempia, niin heihin en lapsena tutustunut, eikä nyt ole sellaisia tilaisuuksia että pääsisi tutustumaan. Isän puolella oli taas jotain riitaa perinnöstä, mikä katkaisi sisarusten välit moniksi vuosiksi. En tiedä suvustani yhtään tarinaa, mikä on sääli.
    Silti koen sukulaisiani kohtaan jonkinlaista yhteenkuuluvuutta ja uteliaisuutta.

    VastaaPoista