Tilanne:
Poikani ja minä pyöräilemme kaupungilta kotiin. Vihreä valo palaa sekä meillä jalankulkijoille että oikealle kääntyville autoille. Kolme mummaa kävelevät rinnakkain. Koitan soittaa kelloa, mutta eivät kuule. Sitten rykäisen ja totean että anteeksi, pääsemmekö ohi. Mummat väistävät hymyillen ja anteeksipyytäen. Vanhin poikani tulee hiukan perässä ja yhtäkkiä kääntyvä auto rääkättää. Mihinkä ihmeeseen sillä oli kiire ja miksi ihmeessä piti rääkättää kun varmaan näki tilanteen?
Pojalle tuli hetkeksi paha mieli kun ei YMMÄRTÄNYT väistää kiireistä autoa. Koitin lohduttaa sanomalla, että harmittele mielessäsi hetken ja anna sitten mennä. Valitettavasti maailma on täynnä tuollaisia ihmisiä.
Muistan kun töissä joku asiakas soitti ja hakkui mun suun ja silmät täyteen ennen kuin edes tiesin mistä on kyse. Toki asia sitten selvisi ja syy oli meidän päässä, mutta vaikka tuo samainen asiakas soitti jälkeen päin monta kertaa ihan tavallista asiaa, mulla nousi aina karvat pystyyn.
Auttaako se oikeasti, että heti ollaan hyökkäämässä kun jotain itselle valitettavaa tapahtuu? Meinaan, jos saat ravintolassa väärän ruuan tai joudut odottamaan todella kauan, niin tuleeko se oikea ruoka tai nopeammin, jos käyt välillä huutamassa henkilökunnalle. En tarkoita sitä, ettei saa antaa palautetta, mutta miksi se niin usein tulee huudon ja manauksen kanssa?
Itsekin olen harmissani tai kiukkuinen, mutta koitan silti esittää asian asiallisesti. Painokkaastikin joskus, mutta asiallisesti. Kun olen kuunnellut myyjätuttujani ja heidän kertomuksia asiakkaiden huutamisesta ja sättimisestä, tulee mieleeni vain iso kysymys MIKSI?
Mitä sillä voittaa? Sillä ainahan on kyse siitä, että ihmisen on saatava purkaa oma paha mieli toiseen. Kotonakin sitä tehdään ja sen pitääkin olla sellainen paikka, missä saakin tuulettaa mieltään. Kunhan muistaa sitten sen kiitospuolenkin eikä aina vain pura.
Onko tämä nyt tämän ajan trendi? Valitettavan usein kiltit ihmiset jäävät jalkoihin ja röyhkeät saavat paljon, ainakin maallista hyvää.
Onnekseni minä en enää piittaa moisista ihmisistä. Osaan jo ottaa rennosti (no, en aina), mutta harmittaa lasteni puolesta. Joutuvat oppimaan ikäviä asioita. Such is life!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meidän paikallislehden liitteessä oli juuri hyvä pakina samasta aiheesta ja siinä oli hauskasti nimetty nämä ihmiset, jotka eivät siedä arkipäivän menoa ja meininkiä, tavallisia asioita ja ihmisiä -herkkäliköiksi. He ovat niitä, jotka huokailevat ja puhisevat kovaäänisesti jos kaupan kassajono on hidas. He ajavat kiinni autosi puskuriin kun et heti pääse risteyksestä liikkeelle. Heille on ylipääsemätöntä kuunnella itkevää sylivauvaa bussissa. He ovat niitä jotka virastoissa haukkuvat virkailijat jos kaikki heidän haluamansa asiat eivät ole mahdollisia. He valittavat kerrostaloissa koirista, lapsista, tupakansavusta, vessan vedoista, äänekkäästä naurusta. Omakotitaloissa he valittavat naapureiden lapsista, koirista, ruohonleikkureista, aidan yli lentelevistä koivunlehdistä. Näitä tyyppejä ei pääse pakoon, niitä kylvääntyy itsestään ja ne leviävät joka paikkaan. Ne pitävät itseään niin tärkeinä, että heillä on oikeus, jollei velvollisuus vahtia ja huomautella toisten elämästä ja asioista. Huh tästä taisi tulla ylipitkä kommentti, sori.
VastaaPoistaTuntuu siltä, että joillakin räyhääjillä on henkisesti paha olla, ja ensimmäisen uhrin löytäessään räyhääjä hyökkää hänen kimppuunsa.
VastaaPoistaKärjistinpä kovasti, mutta joskus vain tuntuu siltä.
Heissan!
VastaaPoistaJa kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin! Mielenkiinnolla luin pohdintojasi!
On todella mukavaa, kun on erilaisia blogeja!!
Kaikista saa itselleen jotain...
Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!!
"Nähdään!" :))
Tilu hienosti oli tosiaan nimetty nämä ihmiset. Mitenkähän siihen sanaan liittäisi vielä sen aggression? Olet kyllä oikeassa siinä, että ne kylvääntyvät joka paikkaan. Ei ole olemassa ylipitkää kommenttia! Anna tulla vain, kaikki ulos :o)
VastaaPoistaHevosvoima Jep, tuntuu tosiaan siltä, että sieltä tulee aina täyslaidallinen ja samantien. Räyhääjä...taas hyvä nimi!
Marge Kiitos vastavierailusta ja tervetuloa toistekin. Palailen omaasi taas huomenna!