Ystävyys

Monilla on paljon tuttuja ja kavereita. Toisilla on se onni, että on saanut matkallaan myös ystäviä.

Ystäviä ei tarvita monta. Ne ovat niitä aitoja ystäviä, jotka ovat tukenasi tapahtui mitä tapahtui. Heitä ei saa pitää itsestään selvinä ja heidän eteensä pitää tehdä töitä. Heitä et saa myöskään pitää roskakoreina, joihin dumpataan vain elämäsi nurjat puolet.

Tärkeintä ystävyydessä on mielestäni kuunteleminen. Ystävyys ei ole kilpahuutoa, jossa puhutaan päällekkäin tai pitää ottaa väkisin oma puheenvuorosi. Ystävä kuuntelee sinua eikä vain hymise ja odota omaa vuoroaan.

Ystävät voivat olla erilaisia ja silti pysyä ystävinä. Ystävä antaa tilaa erilaisuudelle eikä yritä muuttaa toista.

Olen onnellinen omatessani kolme ihan erilaista ystävää. Jokainen heistä tuo omalla olemuksellaan jotain sellaista minun elämääni, mitä muut eivät voi antaa.

Itse toivon voivani antaa heille jotain sellaista, mitä muut eivät voi antaa.

Kuuntelu on vahvin puoleni ja varsinkin kun elämä rökittää toista. Silloin olen mielestäni parhaimmillani. Elämän kurjuus jotenkin vetoaa minuun ja tulee valtava halu auttaa toista.

Pidätkö ystävistäsi hyvää huolta?