Mihin sinä uskot?
Lapsena oli lapsenusko. Teini-iässä ja nuorena aikuisena en juurikaan uskoa miettinyt. Mietin vain, että koska pääsen ripiltä, koska saan ajokortin, koska löydän poikaystävän, koska ja millaisen työpaikan saan, koska menen naimisiin ja koska perustan perheen.
Sitten kun ne oli saavutettu, astuin ikäänkuin tyhjän päälle. Aloin ajatella uskoa. Mitä usko on minulle. En käy kirkossa kuin häissä, hautajaisissa ja jouluna. En koe kirkkoa omaksi enkä seurakuntaa. Mielummin istun luonnossa ja kuuntelen sen ääniä. Kuten varmaan olette huomanneet kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia. On jumala ja hänen luomat säännöt ja puitteet. Ne säännöt ja puitteet sekä seurakuntalaisten tulkinnat sitten ovat niitä, jotka tuovat ristiriidat. Miksi yksi uskonto olisi oikeampi kuin toinen.
Olen myös huomannut, että selvästi tietyt tapahtumat tai ihmiset tulevat eri elämän tilanteissa vastaan järjestettynä. On olemassa jokin johdatus. Usein myös huomaan, että jos antaa asian olla, aika tuo ratkaisun. Elämä tai jokin kantaa.
Uskon siis johdatukseen, mutten uskontoihin. Onko se johdatus sitten Jumala? Sitä en osaa sanoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No samasta aiheesta oli hiukan ajatusta tänään kirjoitella omaan blogiini, ja ehkä sen vielä iltasella teenkin. Katsontakantani voi olla ehkä hiukan toisenlainen.
VastaaPoistaMuutama lausahdus uskon tai uskomattomuuden käsitteistä jotka on minun käsityksiä auttanut.
-Jumala on niin suuri ettei sitä ihmismieli pysty käsittämään
-jeesus, allah, budha, korkeampi voima ja mitä niitä nyt onkaan, on kaikki ihania uskon helmiä jotka ovat helminauhassa kiinni, jonka sydänlankana on Jumala
-uskoa ei voi vaihtaa kuten ei omaa äitiäkään voi vaihtaa (oppiäiti/isä voi olla jokin muu kun biologiset vanhemmat)
-maailmassa on 6 miljardia erinlaista uskontoa (jukan oma päätelmä)
On niitä muitakin sanontoja. Toivottavasti en loukkaa ketään näillä näkemyksillä. Tälläisinä raakoina lausahduksina ne saattavat tuntua jopa vaikeilta. Ehkä niitä olisi syytä avata hiukan, tai sitten ei. Tarkoitus on yhdistää eikä erottaa.