Tärkeät lauseet

Niin selvittiin hengissä eilisestä. Kiitos kaikille kommentoineille. Surutyö jatkuu...

Tässä nyt ilmoitan, että näillä minun pohdiskeluillani ei ole mitään logiikkaa. En herää päivään miettimällä, että mitä tänään miettisin. Pohdinnan aiheet tulevat päivän mittaan ja joskus mitä kummallisimmista paikoista. Ja valinnanvaraa löytyy. Lisäksi saatan aloittaa kirjoittamaan blogitekstiäni jostain aiheesta, pyyhkiä äkkiä pois ja aloittaa jostain ihan muusta, koska se aihe tuntuu tärkeämmältä ottaa pohdinnan kohteeksi.

Minulla pyörii nyt päässäni kaksi lausetta Walt Disneyn elokuvasta Prinsessa päiväkirja. Kyllä, minä katson nuorisohömppää korkeasta iästäni huolimatta :o)

Ensimmäinen lause: Kukaan ei voi saada sinua tuntemaan itseäsi sellaiseksi mitä et itse salli.

Toinen lause: Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan että kokee jonkun asian tai tekemisen tärkeämmäksi kuin oman pelkonsa.

Hienoja lauseita, mutta käytännössä usein vaikea toteuttaa. Ainakin pitää käyttää aikaa siihen, että alkaa oikeasti uskomaan niihin. Kun kuulin tuon ensimmäisen lauseen ensimmäistä kertaa minä jopa kannustin itseäni uskomaan siihen. En sallisin kenenkään saavan minut kokemaan itseni huonoksi, ala-arvoiseksi, tyhmäksi jne. Lienenkö sitten unohtanut lauseen, koska olen kyllä sallinut toisten saavan minut tuntemaan itseni kaikeksi edellämainituksi. Nyt kun ostin elokuvan itselleni minulla on tilaisuus katsoa se joka päivä ja muistuttaa itseäni siitä.

Sallitko sinä toisten polkea sinua? Saada sinut tuntemaan itsesi joksikin muuksi kuin mitä tiedät sisimmässäsi olevan. Miten oppisin siihen, etten enää salli. Niiden toisten ihmisten valtahan perustuu tämän mukaan kuplaan, jonka voi puhkaista. Itse sallin vallan.

Minulla oli lukiossa opettaja, jonka kuri perustui ihmisen nolaamiseen luokan edessä. Suurin osahan meistä oli kuin tulisilla hiilillä koko tunnin ja siten käyttäytyi hyvin. Silloin kai olimme niin nuoria, että sallimme moisen pelottelun. Meidän luokalla oli yksi poika, joka ei sitten antanut sellaista valtaa opettajalle ja tiedättekö mitä....opettajan keinot loppuivat. Tämä poika ei silti käyttäynyt kamalasti tai häiritsevästi. Hän ei vain stressannut siitä, mitä opettaja hänestä sanoi tunnilla eikä meidän muiden mahdollisesta ajatuksista.

Se toinen lause. Minua pelottavat julkiset esiintymiset. Minua pelottaa, että omilla teoillani saan harmia aikaiseksi muille. Vaikka se olisi vain pientä harmia, vaikka tapaamisten uudelleenjärjestely, en pääsekään auttamaan, olen unohtanut jonkun asian. Siis sellaisia, että jos joku aiheuttaisi mulle moisen "harmin" en ajattelisi siitä yhtään mitään. Asiat vain tehtäisiin uusiksi. Mietinkin nyt, että eikö minulla sitten ole ollut tarpeeksi tärkeätä asiaa kun se ei ole noussut pelon yli? Vai olenko noussut pelon yli joissain asioissa, mutten ole vain huomannut (olen mestari vähättelemään omia saavutuksia!)

Muistatko sinä elämästäsi tapausta, että olet noussut pelon yli sitä tärkeämmän asian puolesta?