Kotona jälleen ja oman koneen ääressä....
Multa pääsi tänään yhteen blogikommenttiin sammakko suusta. Eniten mua vaivaa se, että se vaivaa mua koko ajan ja yhtenään mietin sopivia selittelyjä asiaan. Seuraavaksi pohdin, että taitaa turha selittely vain pahentaa asiaa.
Ei se ollut haukkumista tai mitään vakavaa, mutta olen miellyttäjä-ihminen enkä meinaa kestää sitä, että olisin, vaikkakin tahattomasti, loukannut jotakuta ihmistä. Minä, joka todella uskon, että jokainen taaplaa tyylillään enkä minä ole mitenkään oikeutettu arvostelemaan toisten tekoja tai elämää.
Miksen sitten pysty laittamaan tuotakin "sammakkoa" omaan lokeroonsa yhtenä elämän temppuna, ja unohtamaan asian. Tiedän, että nyt kun menen kyseiseen blogiin, tuo "sammakko" kummittelee mukana ja saa mut varomaan kommenttejani.
Muutenkin alan olla kyllästynyt rooliini miellyttäjä-ihmisenä. Ymmärrän, että meitä diplomaatteja (hienompi sana miellyttäjälle)tarvitaan. Esimerkiksi joukkueenjohtajana on hyvä olla sellainen. Silti se on todella raskastakin. Suorastaan paniikki iskee, jos koen, että olen loukannut jotakuta tai sanonut mielipiteeni ja huomaan, että keskustelukumppani on ihan toisella laidalla. Varsinkin, jos olen mielipiteeni jotenkin töksäyttänyt antamatta tilaa sen toisen mielipiteelle. Harvoin sellaista tapahtuu, koska välttelen sellaista tilannetta viimeiseen saakka.
Oletko ollut tai olet nyt miellyttäjä-ihminen. Jos olet päässyt eroon, miten?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elä selittele. Se tosiaan pahentaa asiaa, ellei asialle ole kunnollista OIKEAA selitystä. Ja sit yleensä ei monestikaan ole. Eläkä ole sammakko eläkä miellyttävä ihminen. Tai no, miellyttävä voi olla, mutta ei muiden takia vaan itsensä takia! Ja hei, eikös joukkueenjohtajana pidä olla SEKÄ diplomaatti että JOHTAJA?
VastaaPoistaHei, jos oot oikeesti kiinnostunut niistä kuvista niin meilaa mulle: helihuh at gmail.com. Saat lisätietoja jne. Tänään nääs sain testikuvat uudesta painotalosta ja pidän jäljestä!
ps. aion miettiä tuota miellyttäjä-versiota, koska olen ollut sellainen...
KYLLÄ! Olen ollut erittäin paljon miellyttäjä-ihminen. Arvaat varmaan, että suuri repäisyni liittyy tähän. Kun toisten miellyttämisessä on tullut tiensä päähän, ei voi enää muuta kuin lopettaa se ja alkaa miellyttää ensisijaisesti itseään. En tarkoita egoistista omaan napaan tuijottamista vaan omien tarpeiden ja halujen asettamista vähintään yhtä tärkeiksi kuin muidenkin haluja.
VastaaPoistaMinä lakkasin olemasta kiltti tyttö ja moni järkyttyi siitä tosissaan. Oli muutokseni muutakin, mutta tuosta miellyttämisen ja turhan kiltteilyn lopettamisesta kaikki alkoi.
En ole varsinaisesti miellyttäjä tyyppi, mutta en tahdo suoranaisesti loukatakaan ketään. Tosin harrastan melko hurttia huumoria, jota ei aina toisten huumorintaju kestä. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaOlinsinpa vähän enemmän miellyttäjäihminen! Mutta ihan liikaa ajattelen, että samapa tuo miksi tuo minua luulee, mitä minusta ajattelee.
VastaaPoistaMutta en mä ketään tahdo myöskään loukata, mutta sammakkoja kyllä livahtelee. Varsinkin silloin kun joku tuhoaa, jotain mun on vaikea kestää puuttumatta. Eikä siitä aina hyvää seuraa.
Heli Olet kyllä oikeassa, ettei kunnollisia selityksiä ole. On vain selityksen makua! Usein selittelyllä on vain huono vaikutus ja asia menee kahta hullumaksi
VastaaPoistaLinnea Olen puolestasi onnellinen, että pystyit katkaisemaan moisen noidankehän. Miellyttäminen on tiettyy pisteeseen asti ok ja sitten se on melkein sairasta. Musta tuntuu, että mulla on nyt menossa murroskausi siinä. Olen myöskin tullut tienpäähän. Nyt vain pitää löytää se rohkeus ja kultainen keskitie tullee sitten vastaan jossain vaiheessa, toivon :o)
Tilu Hurtti huumori kyllä joskus varmaan laittaa tosikommat ihmiset äärirajoille. Pitää varmaan katsoa missä seurassa sellaista huumoria viljelee?
Liivia Meidän pitäisi varmaan sulautua niin löydettäisiin se kultainen keskitie :o) Minä miellytän liikaa ja sinä olet oppinut olemaan liikoja välittämättä. Kerrotko esimerkin, että mitä tuhotaan?