Niinpä sitten siirryttiin taas askelen verran kohti kesää. Täällä on melkoisen lämpöiset päivät. Koivut ovat hiirenkorvilla :o)
Kun tätä neljänkympin kriisiä tässä käydään läpi, niin tuntuu, että omakin elämä on hiirenkorvalla. Rakastan tätä vuodenaikaa eniten. Elämä syttyy ja syntyy. Päivän valoa riittää vieläkin eikä ole vielä liian kuuma.
Nyt kun olen muuttanut lapsuuden kotiin ja maisemiin, niin pyöräillessä parikymmentä vuotta hupsahtaa mielikuvissa taakse päin ihan tosta vaan.
Monet ihmiset sanovat kuinka heidän nuoruudessaan oli kaikki paremmin, kesät lämpöisempiä, talvet lumisempia jne. Aloin joku kerta miettimään, että miksi ne lapsuuden vuodenajat, ruuat ja kaikki tuntuvat parhaimmilta. Tulin siihen tulokseen, että silloin kerkesi elää ja nauttia. Omat vanhemmat huolehtivat tylsistä jokapäiväisistä rutiineista, raha-asioista, töistä jne.
Okei, olihan meilläkin koulu, ulkonäköpaineet (ainakin teininä), lapset kiusasivat toisiaan ja kaikkea muuta sellaista, mitä nykyisinkin on. Silti se tuntuu näin jälkeen päin jotenkin viattomammalta kuin nykypäivänä. Vai tuntuuko se vain? Kyllähän koulukiusattuja oli silloinkin paljon. Enempi vain nykyään puhutaan.
Kuitenkin kun pyöräilen vanhoja tuttuja kulmia, niin enimmäkseen on nostalginen olo. En väitä, että nykyinen elämäni olisi jotenkin huonompaa tai etten haluaisin sitä (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta, heh heh), mutta vanhana sitä kai alkaa kaihoilemaan.
Kaihoiletko sinä ja jos niin mitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minäkin asun kaupungissa missä olen syntynyt ja viettänyt lapsuuteni. Välillä asuin Helsingissä opiskelujen ajan, mutta ennen lapsien syntymää palasimme tänne.
VastaaPoistaTurvallista ja nostalgista, sitähän se on.
Tottakai elämä lapsena oli jotenkin leppoisampaa. Ja talvet oli ihan oikeasti lumisempia ja kesät lämpöisempiä:)
Ihana on muistella entisiä aikoja!
Kaihoilen! Erityisesti keväällä. Kaihoilen yhtä entistä kotiani ja aikaa siellä. Vapautta ja vastuuttomuutta lapsista ja perheestä. Onneksi kuitenkin on lapset ja perhe! En kadu päivääkään äitinä!
VastaaPoistaJuu, sen minä muistan, että kesät olivat lapsena lämpimämpiä ja talvet tosi lumisia. Tosi lumisia ne taitavat olla tuolla Kainuussa vieläkin.
VastaaPoistaMinä en oikein tiedä mitä kaihoan. Ehkä tulevaa?