Saimme tehtäväksi kertoa yksi oma ennakkoluulo, miten se ilmenee ja sitten pitäisi tehdä jotain, että kohtaa sen ennakkoluulon. Sen jälkeen kerrottava, että vahvistuiko vai loppuiko ennakkoluulo.
Nyt täällä sitten kovasti mietin, että mikä ennakkoluulo. Ope sanoi meille, että hänellekin tuli ensin mieleen, että hänhän on niin suvaitsevainen jne. ei ennakkoluuloja. Mä olen sitä mieltä, että multa niitä ihan varmasti löytyy, vaikka olen muka myös kovin suvaitsevainen.
Vaikea silti kohdistaa sitä. Jos naapuriini muuttaisi romani, niin olisin ennakkoluuloinen. Vaikka lapsena katumme päässä asui romanisuku, joiden mumma kävi hakemassa kaivostamme vettä ja kuljin hetken kouluun heidän tyttären kanssa. Siitä huolimatta jäi varaus. Mitään kamalaa ei heidän aikana sattunut niin, että olisin nähnyt. Puheita kyllä liikkui.
Ruuasta mulla on iso ennakkoluulo oliiveja kohtaan. En ole ikinä maistanut, mutta sanovat väkeväksi. Eräs tuttava opetteli syömään oliiveja ennen ensimmäistä Kreikan matkaa. Ajattelin, että on se nyt kumma, jos on pakko opetella. Olen kyllä kuullut, että vieras maku tarvitseen monta maistelu kertaa ennen kuin oppii pitämään siitä.
Vahvasti maustetut ruuat ovat myös ennakkoluulojen kohteena. Sisareni luona olen kyllä yrittänyt kaikkea maistella.
Jätän tekstin nyt hiukan lyhkäiseksi ja palaan huomenna mikäli olen päässyt eteenpäin ennakkoluuloissa. Eikö olekin vaikeaa kun yhtäkkiä sun pitää alkaa miettimään tuollaista. Siitäkin huolimatta, etten kiellä ennakkoluulojeni olemassa oloa.
Mites teidän ennakkoluulot? Oletteko päässeet eroon vai ovatko vahvistuneet?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoitin juuri tuonne Helin blogiin ja siitä tuli mieleen ennakkoluulo joka monella vanhemmalla ihmisellä on. Siitä on helpompi kirjoittaa kun sen sivusta näkee.
VastaaPoistaLuulo siitä että kehenkään muuhun ihmiseen ei voi luottaa. Se ennakkoluulo muuttaa paljon omia käyttäytymisiä ja tekemisiä. Siitä luulosta ei taida koskaan päästä. Jos joku ihminen tuntuu mukavalta ja auttavalta, niin sillä on varmasti jotakin takaajatuksia tai kieroiluja. Kukaan ihminen ei voi ennakkoluulottamasti olla lähimmäiselle kuten haluais itse olevan.
En tunnista omia ennakkoluuloja itse. Pitäis kysyä vaimolta. Sieltä saisin siihen vastauksen, luultavasti.
Niin, varmasti meillä kaikilla on jonkinlaisia ennakkoluuloja. Itse niitä voi olla vaikea kohdata tai nähdä, mutta sisimmässämme tiedämme, että niitä on. Ei välttämättä mitään ihmeellisiä, mutta jotain varmasti on kaikilla ihmisillä. Monta kertaa se on juuri niin, että tuntematon tuo ennakkoluuloja, tieto taas hälventää niitä.
VastaaPoistaSinulle voimia sinnne koulun penkille ja kiitos ihanasta ja hauskasta viestistäsi blogissani! Johon haluan sinulle sanoa, että kaikki on luovia, jokainen omalla tavallaan, en edes ajatellut itseäni luovana...;))