Tulin juuri tallilta taluttamasta. Oikein nautin lasten kanssa naljailusta ja hyötyliikunnasta hepan vieressä juostessa. Ekat ringit vain tahtovat olla melko tiukkoja ja sanon aina, että nyt on taluttajan lakisääteinen tauko.
Koulussani on paljon maahanmuuttajia. Ovat siellä oppimassa kieltä ja kenties ammattia. Yhtenä päivänä taas käsiteltiin psykologiaa ja olin nukahtaa tunnilla. Niinpä viimeisen kahvitauon aikana kävin vessassa ja näin ryhmän aasialaisia naisia. Heilläkin oli siivouskirjat ja arvasin, että ovat siivousalan eskarilaisia (hieman kevyempi kurssi kuin meillä kantasuomalaisilla ja saavat sitten jatkaa samaa kuin me kun ovat läpäisseet tuon eskarin). Niinpä marssin juttelemaan. Oli yksi Filippiineiltä ja kolme Burmasta. Kovasti puhuimme vaikka heidän suomensa on tietenkin vielä lapsen kengissä. Kolmella oli lapsiakin, mun nuorimman ikäisiä.
Oli oikein piristävää ja otin heiltä yhteistiedot. Aion käskeä käymään.
Olin huomaavinani ainakin yhdessä omassa ryhmäläisessä tiettyä maahanmuuttaja vastaisuutta. Vanhempi nainen, mutta liekö se syy??? Kukaan muu mun ryhmästä ei ole heille jutellut tai edes yrittänyt. Mistä johtuu....en tiedä?
Oletko sinä maahanmuuttajavastainen? Olisinko minä kiukus, jos joku maahanmuuttaja veisi minun tai mieheni nenän edestä työn? Eikö se ole parempi, että tekevät töitä kuin ovat vain?
Aion jatkaa tutustumista olkoot muut mitä mieltä haluavat. Sivistys ei näytä olevan sama kuin suvaitsevaisuus. Ei heilläkään mitää helppoa voi olla kun tulevat täysin erilaiseen kulttuuriin ja maahan asuttuaan kenties monta vuotta pakolaisleireillä. Silti ovat kovasti iloisia.
Kyseinen nainen vielä totesi, että tietää ainakin pari miestä, jotka ovat tilanneet vaimon Filippiineiltä. En tiedä onko tämän naisen kohtalo sellainen (se, johon tutustuin) enkä aio kysyä. Mitä se mulle kuuluu :o)
tiistai 28. huhtikuuta 2009
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Hengissä ollaan
Tervehdys kaikille.
Koulumaailma on imaissut sisäänsä niin, ettei ole paljon muuta kerinnyt. Kumma kun työaikana jäi aikaa. Tietysti tämä kevät on tuonut tullessaan lukuisat jalkapallo-ottelut, turnaukset ja myöskin kevään puutarhatyöt. On ollut niin väsynyt iltaisin, ettei ole jaksanut edes pohtia mitään.
Haravointi on kyllä hyvää hyötyliikuntaa ja siinä kerkiää ajatellakin paljon asioita. Lisäksi saa monesta ikävästä asiasta pontta liikeeseen ja niin nousee nurmikko ylös talviteloiltaan ja saa ilmaa juuriinsa.
Meillä oli ekat kokeetkin ja hyvin meni vaikka edellisistä on ainakin 15 vuotta. Tällä viikolla on seuraavat ja on opeteltu siivousmenetelmiä ja -välineitä. Uusia nimityksiä monella. Mielenkiinnolla odotan sitä siivouskoneen käyttöä kun näen sieluni silmin itseni epätoivoisena pitämässä kiiinni sen kahvasta kun se villinä kiitää pitkin käytäviä. Suorastaan lennän perässä. Toivon mukaan niin ei kuitenkaan oikeasti käy.
Olen paljon pohtinut jälleen sitä itseuskoa ja syytä siihen, että vaikka muut sanovat mulle mitä, niin miksen osaa nousta ylös. Miksen saa hiljaiseksi sitä pientä ääntä, joka tuolla jossa pään sisässä nalkuttaa mulle sitä, etten ole oikeasti hyvä tai saman arvoinen kuin muut. En osaa laittaa rajaa terveen itsekkyyden ja narsistisen itsekkyyden välille. Pienikin itsekkyys tuntuu mun pään sisässä menevän jo sille huonon itsekkyyden puolelle.
Olen jopa käynyt pari kertaa psykologin juttusilla, mutta sinne pääsee liian harvoin. Pitäisi aluksi olla ameriikan malliin kerran viikossa aika ja sitten vähentää. Toisaalta kun sanoin, etteivät toisten sanomiset auta, niin auttaako psykologinkaan. Kärsin vain niin kovasti tästä vaivasta. Mitä olette mieltä?
Koulumaailma on imaissut sisäänsä niin, ettei ole paljon muuta kerinnyt. Kumma kun työaikana jäi aikaa. Tietysti tämä kevät on tuonut tullessaan lukuisat jalkapallo-ottelut, turnaukset ja myöskin kevään puutarhatyöt. On ollut niin väsynyt iltaisin, ettei ole jaksanut edes pohtia mitään.
Haravointi on kyllä hyvää hyötyliikuntaa ja siinä kerkiää ajatellakin paljon asioita. Lisäksi saa monesta ikävästä asiasta pontta liikeeseen ja niin nousee nurmikko ylös talviteloiltaan ja saa ilmaa juuriinsa.
Meillä oli ekat kokeetkin ja hyvin meni vaikka edellisistä on ainakin 15 vuotta. Tällä viikolla on seuraavat ja on opeteltu siivousmenetelmiä ja -välineitä. Uusia nimityksiä monella. Mielenkiinnolla odotan sitä siivouskoneen käyttöä kun näen sieluni silmin itseni epätoivoisena pitämässä kiiinni sen kahvasta kun se villinä kiitää pitkin käytäviä. Suorastaan lennän perässä. Toivon mukaan niin ei kuitenkaan oikeasti käy.
Olen paljon pohtinut jälleen sitä itseuskoa ja syytä siihen, että vaikka muut sanovat mulle mitä, niin miksen osaa nousta ylös. Miksen saa hiljaiseksi sitä pientä ääntä, joka tuolla jossa pään sisässä nalkuttaa mulle sitä, etten ole oikeasti hyvä tai saman arvoinen kuin muut. En osaa laittaa rajaa terveen itsekkyyden ja narsistisen itsekkyyden välille. Pienikin itsekkyys tuntuu mun pään sisässä menevän jo sille huonon itsekkyyden puolelle.
Olen jopa käynyt pari kertaa psykologin juttusilla, mutta sinne pääsee liian harvoin. Pitäisi aluksi olla ameriikan malliin kerran viikossa aika ja sitten vähentää. Toisaalta kun sanoin, etteivät toisten sanomiset auta, niin auttaako psykologinkaan. Kärsin vain niin kovasti tästä vaivasta. Mitä olette mieltä?
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Ihmisen ulkokuori
En tarkoita tuolla ulkokuorella pelkästään itsensä laittamista ja näkökysymystä.
Mietin vain, että minkälaisen kuvan annan itsestäni muille ja kuinka paljon se eroaa siitä kaaoksesta, mikä liikkuu sisälläni.
Meillä on tuolla kurssilla ihminen, joka myönsi olevansa erittäin kova jännittäjä. Hänen olemuksestaan se ei mun mielestä mitenkään näy. Hän puhuu ryhmän mukana, esittää mielipiteensä ja on rauhallinen. Voiko sitten ulkokuori enää pahemmin pettää? Sitten tunnen ihmisen, joka myönsi olevansa tietyssä seurassa epävarma itsestään. Silti hän puhuu siellä eniten. Taaskin ulospäin annettu vaikutelma pettää.
En tällä kirjoituksella tarkoita sitä, että kaikkien on nyt kaikkien aikana näytettävä todellinen sisäinen myllerrys tai epävarmuus. Vaikka silti on hyvä joskus tietää, ettei ole ainut ihminen, joka suorastaan paniikissa täällä maanpäällä kulkee.
Mä myös käytän näennäisen rauhallisuuden ulkokuorta hyväkseni. Se peittää sekä paniikkini että epävarmuuteni. Yritän kaikin mahdollisin keinoin olla porukan rauhallisin. Piirre, jota isässäni eniten ihailin. Myöskin sitä, että ihmiset turvautuivat häneen. Minä haluan kokea olevani tarvittu. Niin aika moni haluaa.
Koska toinen ihminen ei turvaudu panikoijaan ja hermoraunioon, pitää ainakin ulkokuori pitää tyynenä.
Pettääkö kaikkien ulkokuori? Kenelle olet valmis näyttämään sisäisen myllerryksesi? Ainoastaan läheisillesi vai uskallatko näyttää myös tuntemattomalle. Kannustus mielessä. Näyttääksesi, ettei se toinen ole yksin.
Mietin vain, että minkälaisen kuvan annan itsestäni muille ja kuinka paljon se eroaa siitä kaaoksesta, mikä liikkuu sisälläni.
Meillä on tuolla kurssilla ihminen, joka myönsi olevansa erittäin kova jännittäjä. Hänen olemuksestaan se ei mun mielestä mitenkään näy. Hän puhuu ryhmän mukana, esittää mielipiteensä ja on rauhallinen. Voiko sitten ulkokuori enää pahemmin pettää? Sitten tunnen ihmisen, joka myönsi olevansa tietyssä seurassa epävarma itsestään. Silti hän puhuu siellä eniten. Taaskin ulospäin annettu vaikutelma pettää.
En tällä kirjoituksella tarkoita sitä, että kaikkien on nyt kaikkien aikana näytettävä todellinen sisäinen myllerrys tai epävarmuus. Vaikka silti on hyvä joskus tietää, ettei ole ainut ihminen, joka suorastaan paniikissa täällä maanpäällä kulkee.
Mä myös käytän näennäisen rauhallisuuden ulkokuorta hyväkseni. Se peittää sekä paniikkini että epävarmuuteni. Yritän kaikin mahdollisin keinoin olla porukan rauhallisin. Piirre, jota isässäni eniten ihailin. Myöskin sitä, että ihmiset turvautuivat häneen. Minä haluan kokea olevani tarvittu. Niin aika moni haluaa.
Koska toinen ihminen ei turvaudu panikoijaan ja hermoraunioon, pitää ainakin ulkokuori pitää tyynenä.
Pettääkö kaikkien ulkokuori? Kenelle olet valmis näyttämään sisäisen myllerryksesi? Ainoastaan läheisillesi vai uskallatko näyttää myös tuntemattomalle. Kannustus mielessä. Näyttääksesi, ettei se toinen ole yksin.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Anioni- ja kationitendensiä
Eilen opiskelimme erilaisia likatyyppejä. Tänään olivat sitten vuorossa puhdistusaineet (pesuaine- sanaa kuulemma käytetään vain astian- ja pyykinpesussa EI siivouksessa). Kyllä tämä tuntuu melkolailla psykologin viralta ja erittäin ratkaisuhakuiselta.
Nähdään tahra, analysoidaan se ja lopuksi päätetään puhdistustapa ja -aine.
Tuli mieleen, että ihmisetkin ovat anionineita, ionittomia ja kationeita. Anionit ovat negatiivisia ihmisiä, ionittomat ovat niitä diplomaatteja ja kationit ovat sitten positiivisia. Ionittomia voi sekoittaa sekä anioneihin että kationeihin. Anioneita ja kationeita ei voi sekoittaa keskenään eri sähköisyyden takia. Ehkä sentään ihmisissä voi koittaa sitäkin, mutta voi olla, että tulee selvää jälkeä.
Paljon on tietoa pullon kyljissä kun osaa vain lukea. Harmi kun ihmisissä ei lue, että sisältää harmia n. 5 %, surua 10-15 %, iloa 20 % , töykeyttä vaikka 30 % jne. Osaisikohan sitä sitten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa kun näkisi etukäteen sisällön. Siltikin voi tulla yllätyksiä kun sekoittaa kahta ihan uutta keskenään. Tuleeko paljon vaahtoa vai onko vaahdoton juttu.
Sitten voisi sekoittaa lisäaineena esim. säilöntäainetta (kestävä liitto), korroosion suoja-ainetta (ei kulumista), paksuntajaa (tunne uudistuisi), hajustetta (jaksaa seisoa rinnakkain). Kyllä tuolta siivouspuolelta löytyy keinot moneen asiaan :o)
Myöskin pH-arvon voisi nähdä ihmisestä, emäs vai hapan.
Hmm....luulenpa, että todellakin olen psykologian kurssilla...
Nähdään tahra, analysoidaan se ja lopuksi päätetään puhdistustapa ja -aine.
Tuli mieleen, että ihmisetkin ovat anionineita, ionittomia ja kationeita. Anionit ovat negatiivisia ihmisiä, ionittomat ovat niitä diplomaatteja ja kationit ovat sitten positiivisia. Ionittomia voi sekoittaa sekä anioneihin että kationeihin. Anioneita ja kationeita ei voi sekoittaa keskenään eri sähköisyyden takia. Ehkä sentään ihmisissä voi koittaa sitäkin, mutta voi olla, että tulee selvää jälkeä.
Paljon on tietoa pullon kyljissä kun osaa vain lukea. Harmi kun ihmisissä ei lue, että sisältää harmia n. 5 %, surua 10-15 %, iloa 20 % , töykeyttä vaikka 30 % jne. Osaisikohan sitä sitten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa kun näkisi etukäteen sisällön. Siltikin voi tulla yllätyksiä kun sekoittaa kahta ihan uutta keskenään. Tuleeko paljon vaahtoa vai onko vaahdoton juttu.
Sitten voisi sekoittaa lisäaineena esim. säilöntäainetta (kestävä liitto), korroosion suoja-ainetta (ei kulumista), paksuntajaa (tunne uudistuisi), hajustetta (jaksaa seisoa rinnakkain). Kyllä tuolta siivouspuolelta löytyy keinot moneen asiaan :o)
Myöskin pH-arvon voisi nähdä ihmisestä, emäs vai hapan.
Hmm....luulenpa, että todellakin olen psykologian kurssilla...
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Siivous
Olen nyt kuunnellut kovasti näitä psykologisia ihmisten lokerointia (ihan ok juttuja) ja tänään on juteltu eri kohteiden siivoojien ammattinimikkeistä ja tehtävästä asiakaspalvelijana.
Nuorisopuolella on kuulemma loppunut laitoshuoltajakoulutus jo vuonna 2003 osallistujien vähyyden takia. No, kyllähän mä ymmärrän, ettei 16 vuotiaan ihanneammatti ole siivooja. Vaikka nimikkeenä siivoojaa ei enää ole. On huoltajia (laitoshuoltaja, sairaalahuoltaja jne.)
Itse tehtäväähän se ei muuta. Tuli vain mieleen, että miksiköhän siivoojan ammattia ei arvosteta. Siivoojan puuttuminen huomataan ja huono jälki, mutta hyvää jälkeä ei mainita eikä arvosteta kunnolla.
Nuorille siinä olisi loputon työmaa ja kun kunnolla opiskelee, niin varmasti saa töitä. Mutta miksi nuoret sitä ammattia arvostaisivat kun eivät aikuisetkaan oikeastaan. Vieläkin puhutaan, että joku on VAIN siivooja. Nimikkeen muuttaminen ei muuta itse mielikuvaa.
Olen nuorena itsekin sortunut siihen eikä todellakaan ollut mikään tavoiteltava ammatti. Nyt taas tuntuu, että mun arvoasteikossa ovat nousseet juuri nämä ammatit. Tutkijoita, professoreita, tohtoreita yms. muka parempia ammatinharjoittajia on pilvin pimein ja välillä tuntuvat tutkivan mitä kummallisimpia asioita. Suorastaan itsestään selvyyksistä.
Nykyisin putki-, sähkö- ja lvi-miehet saavat kunnon arvostuksen. Niin kuin rakentamiseen ja korjaukseen liittyvät ammatit yleensäkin.
Saavatko siivoojat vieläkään?????
Miksi joku Lilius saa mielettömiä summia muka vastuullisesta työstään (eivät ikinä joudu vastuuseen) ja sitten esim. lasten hoitajat saavat ihan minimi palkkaa ja ovat sentään vastuussa kaikista tärkeimmästä asiasta: toisen lapsen hengestä!
Jotain mätää maailmassa!!!!
Nuorisopuolella on kuulemma loppunut laitoshuoltajakoulutus jo vuonna 2003 osallistujien vähyyden takia. No, kyllähän mä ymmärrän, ettei 16 vuotiaan ihanneammatti ole siivooja. Vaikka nimikkeenä siivoojaa ei enää ole. On huoltajia (laitoshuoltaja, sairaalahuoltaja jne.)
Itse tehtäväähän se ei muuta. Tuli vain mieleen, että miksiköhän siivoojan ammattia ei arvosteta. Siivoojan puuttuminen huomataan ja huono jälki, mutta hyvää jälkeä ei mainita eikä arvosteta kunnolla.
Nuorille siinä olisi loputon työmaa ja kun kunnolla opiskelee, niin varmasti saa töitä. Mutta miksi nuoret sitä ammattia arvostaisivat kun eivät aikuisetkaan oikeastaan. Vieläkin puhutaan, että joku on VAIN siivooja. Nimikkeen muuttaminen ei muuta itse mielikuvaa.
Olen nuorena itsekin sortunut siihen eikä todellakaan ollut mikään tavoiteltava ammatti. Nyt taas tuntuu, että mun arvoasteikossa ovat nousseet juuri nämä ammatit. Tutkijoita, professoreita, tohtoreita yms. muka parempia ammatinharjoittajia on pilvin pimein ja välillä tuntuvat tutkivan mitä kummallisimpia asioita. Suorastaan itsestään selvyyksistä.
Nykyisin putki-, sähkö- ja lvi-miehet saavat kunnon arvostuksen. Niin kuin rakentamiseen ja korjaukseen liittyvät ammatit yleensäkin.
Saavatko siivoojat vieläkään?????
Miksi joku Lilius saa mielettömiä summia muka vastuullisesta työstään (eivät ikinä joudu vastuuseen) ja sitten esim. lasten hoitajat saavat ihan minimi palkkaa ja ovat sentään vastuussa kaikista tärkeimmästä asiasta: toisen lapsen hengestä!
Jotain mätää maailmassa!!!!
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Pääsiäistapoja
Tulipa vielä mieleeni, että mitähän varten nuo suomalaisen pääsiäisen pakanalliset tavat ovat niin erilaisia muualla Suomessa kuin meillä Pohjanmaalla.
Meillä kun tosiaan trullit tulevat pääsiäisenä lauantaina. Virpominenhan kuuluu palmusunnuntaille, mutta täällä virpovat silloin lauantaina. Lisäksi täällä poltetaan valtavia pääsiäiskokkoja. Käymme aina iltaisin ajelulla ja niitä kokkoja on pitkin maita ja mantuja. Niitä on hieno katsella ja jonnekin aina pysähdymmekin.
Pitänee oikein googlata tapojen historiaa.
Täällä siis vielä kasvatellaan rairuohoa ja kaivetaan koristuksia esiin kun te siellä muualla olette jo "juhlineet" viikon verran.
Meillä kun tosiaan trullit tulevat pääsiäisenä lauantaina. Virpominenhan kuuluu palmusunnuntaille, mutta täällä virpovat silloin lauantaina. Lisäksi täällä poltetaan valtavia pääsiäiskokkoja. Käymme aina iltaisin ajelulla ja niitä kokkoja on pitkin maita ja mantuja. Niitä on hieno katsella ja jonnekin aina pysähdymmekin.
Pitänee oikein googlata tapojen historiaa.
Täällä siis vielä kasvatellaan rairuohoa ja kaivetaan koristuksia esiin kun te siellä muualla olette jo "juhlineet" viikon verran.
Hukkaus
Hukkasin itseni opiskelun maailmaan ja aika on suorastaan viuhahtanut ohi.
Luulin menneeni vahingossa psykologian kurssille, koska siivouksesta on tähän asti ollut vain maininta. Psykologiaa senkin edestä.
Näin aikuisena opiskelu on kyllä aivan erilaista kuin nuorena. Sitä erilailla osaa jo suhtautua asioihin ja ottaa sieltä tarvitsemansa. Ei enää ulkoaopettelua! Vaan opetellaan hakemaan tietoa. Jes, järki on voittanut!
Meidän ryhmä koostuu neljästä parikymppisestä tytöstä ja sitten meistä naisista, jotka ovat 40 tai yli. Mielenkiintoinen soppa kokemusta ja nuorta tietoa ja ihan hyvin sovitaan yhteen. Toki tauoilla on todettavissa nuorten pöytä ja meidän vanhempien pöytä. Itse kyllä menin tänään sotkemaan nuorten juttuja.
Odotan, että opiskelu laittaa omatkin vanhat aivosolut taas liikenteeseen. Ovat jo liian kauan jumittaneet samassa paikassa. Näytöt ja kokeet hiukan jännittävät, mutta näyttivät olevan huolenaiheina muillakin.
Ja mikä ihaninta....saan pyöräillä kouluun ja takaisin. Työmatkani on ollut n. 50 km/suunta, joten mahdoton tehtävä pyörällä työpäivisin. Varsinkin kun joutuu matkaamaan autojen seassa ja liikenne melko vilkas.
Myöskin opettajat ovat ihan erilaisia täällä aikuispuolella. Voi puhua enempi ohjaajista tai opastajista kuin opettajista. Viitataan, jos jaksetaan, mutta muuten puhutaan ääneen.
Paljon on aikuisopiskelijoita ja olenkin tuumannut, että peruskoulun voisin lyhennettynä käydä uudestaan läpi näin aikuisiän kokemuksella. Kuinka paljon antoisampaa se olisikaan :o)
Mulla on kyllä pohdittaviakin ajatuksia, mutta annan niiden hiukan vielä kypsyä. Tässä väliaikatietoja mun opiskelusta.
Luulin menneeni vahingossa psykologian kurssille, koska siivouksesta on tähän asti ollut vain maininta. Psykologiaa senkin edestä.
Näin aikuisena opiskelu on kyllä aivan erilaista kuin nuorena. Sitä erilailla osaa jo suhtautua asioihin ja ottaa sieltä tarvitsemansa. Ei enää ulkoaopettelua! Vaan opetellaan hakemaan tietoa. Jes, järki on voittanut!
Meidän ryhmä koostuu neljästä parikymppisestä tytöstä ja sitten meistä naisista, jotka ovat 40 tai yli. Mielenkiintoinen soppa kokemusta ja nuorta tietoa ja ihan hyvin sovitaan yhteen. Toki tauoilla on todettavissa nuorten pöytä ja meidän vanhempien pöytä. Itse kyllä menin tänään sotkemaan nuorten juttuja.
Odotan, että opiskelu laittaa omatkin vanhat aivosolut taas liikenteeseen. Ovat jo liian kauan jumittaneet samassa paikassa. Näytöt ja kokeet hiukan jännittävät, mutta näyttivät olevan huolenaiheina muillakin.
Ja mikä ihaninta....saan pyöräillä kouluun ja takaisin. Työmatkani on ollut n. 50 km/suunta, joten mahdoton tehtävä pyörällä työpäivisin. Varsinkin kun joutuu matkaamaan autojen seassa ja liikenne melko vilkas.
Myöskin opettajat ovat ihan erilaisia täällä aikuispuolella. Voi puhua enempi ohjaajista tai opastajista kuin opettajista. Viitataan, jos jaksetaan, mutta muuten puhutaan ääneen.
Paljon on aikuisopiskelijoita ja olenkin tuumannut, että peruskoulun voisin lyhennettynä käydä uudestaan läpi näin aikuisiän kokemuksella. Kuinka paljon antoisampaa se olisikaan :o)
Mulla on kyllä pohdittaviakin ajatuksia, mutta annan niiden hiukan vielä kypsyä. Tässä väliaikatietoja mun opiskelusta.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Tästä se lähtee
Nyt se sitten alkoi :o)
Tämä päivä meni oppilaitokseen, ammattitutkintoon ja toisiinsa tutustumisessa. Huomenna jatketaan nykyajan trendillä: ryhmäytyksellä.
Käytiin läpi kaikki esitteitä, vaikka itse olisi mieluusti lukenut. En tiedä miksi tuollaiset ryhmäytykset ja muu sellainen tuntuu väliltä niin teennäiseltä. Taidan olla melkoinen kyynikko ja kun selvästi nykypäivän opettajat yrittävät tehdä tunneista mielenkiintoisia. Silti nytkin tuli mieleen, että olemmeko päiväkodissa vai missä. Höh, kyllä olenkin kyynikko ja liikaa aikuinen. Sisäinen lapseni on kadonnut johonkin todella syvälle.
Vastuu ja velvollisuus perheestä painaa joskus niin todella paljon. Vaikka minulla on puoliso tekemässä töitä, niin henkinen vastuu on kokonaan mun harteilla. Usein koen olevani sekä nainen että mies.
Sen takia kai mun on kaiveltava joskus se lapsenmieli jostain onkalosta. Harmittaa, mutta tuntuu, että jos joskus oikein iloitsen, niin välittömästi nurkan takana tulee turpaan :o(
No, nyt paistaa ulkona aurinko ja pyöräilin/kävelin kouluun ja takaisin. Ihana pirteätä kun töihin joutuu aina mennä autolla (80 km edes takaisin). Huomenna pyöräilen taas.
Aurinkoista huhtikuun alkua ilman aprillipilaa!
Tämä päivä meni oppilaitokseen, ammattitutkintoon ja toisiinsa tutustumisessa. Huomenna jatketaan nykyajan trendillä: ryhmäytyksellä.
Käytiin läpi kaikki esitteitä, vaikka itse olisi mieluusti lukenut. En tiedä miksi tuollaiset ryhmäytykset ja muu sellainen tuntuu väliltä niin teennäiseltä. Taidan olla melkoinen kyynikko ja kun selvästi nykypäivän opettajat yrittävät tehdä tunneista mielenkiintoisia. Silti nytkin tuli mieleen, että olemmeko päiväkodissa vai missä. Höh, kyllä olenkin kyynikko ja liikaa aikuinen. Sisäinen lapseni on kadonnut johonkin todella syvälle.
Vastuu ja velvollisuus perheestä painaa joskus niin todella paljon. Vaikka minulla on puoliso tekemässä töitä, niin henkinen vastuu on kokonaan mun harteilla. Usein koen olevani sekä nainen että mies.
Sen takia kai mun on kaiveltava joskus se lapsenmieli jostain onkalosta. Harmittaa, mutta tuntuu, että jos joskus oikein iloitsen, niin välittömästi nurkan takana tulee turpaan :o(
No, nyt paistaa ulkona aurinko ja pyöräilin/kävelin kouluun ja takaisin. Ihana pirteätä kun töihin joutuu aina mennä autolla (80 km edes takaisin). Huomenna pyöräilen taas.
Aurinkoista huhtikuun alkua ilman aprillipilaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
