Vai kaunistaako liiallinen vaatimattomuus?
Sain eilen kehuja ystävältäni blogiajatuksistani. Olin otettu ja hämilläni kun luin sitä kehutekstiä ja muutamia kehukommentteja teiltä. Vaatimattomuus alkoi nostaa päätään. Eihän mun tekstit ole kuin ajatuksia mun vaatimattomasta päästä. Kuka tahansa pystyisi siihen eli ei mitään kummallista.
Teidän kaikkien kommentit rohkaisevat mua pitämään tämän blogin sellaisena kuin olin ajatellutkin. Käytän blogia ja teitä hyväkseni omassa henkisessä prosessissani :o)
Niin se vaatimattomuus.... Miksi on niin vaikea ottaa kehuja vastaan ja ilahtua. On jopa vaikeampi ottaa sitä vastaan kuin antaa, vaikka sekin tuntuu olevan vaikeaa. Rakentavaa kritiikkiä on sen sijaan helppo antaa. Pelkäämmekö, että liika kehuminen tai kehujen hyväksyminen alkaa murtaa meidän vaatimattomuutta ja nousee päähän?
Miksi meidän on helpompi hyväksyä rakentava kritiikki kuin kehu. Pelkäämmekö, että muut alkavat kadehtia, kasvavatko paineet sen jälkeen liikaa? Myönnän kyllä, että itsellä alkaa paine kasvaa kun joku kehuu. Mietin, että pitääkö mun kehun jälkeen yltää korkeammalle tasolle kuin ennen kehuja. Vai riittääkö sama?
Nykyisin pitää osata myydä itseään, joten vaatimattomuus ei siinä mielessä ole enää hyve. Tässä kuten monessa muussakin pitää löytää se kultainen keskitie ja se vasta onkin vaikeaa. Ainakin minulle. Liika vaatimattomuus ei kaunista vaan se sallii röyhkeimpien talloa sinut.
En tiedä opinko koskaa pois tästä vaatimattomuudesta, mutta yritän kovasti karistaa sitä niskastani. Oppia kehumaan myös itseään kun on onnistunut eikä vain vähätellä. Se on sairasta vaatimattomuutta.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Huomenta! NIIN hienoja ajatuksia taas tänään. Minusta on rohkeaa ja ihailtavaa, että pohdit itsellesi oikeasti tärkeitä asioita näissä kirjoituksissasi. Kirjoituksiasi ei vaivaa edes pieni pinnallisuuden hippu. Olet meille lukijoillesi läsnä rehellisesti itsenäsi! Ainakin minä uskon ja koen niin.
VastaaPoistaKuuntelin kerran yhden psykologin luennon tästä palautteen saamisesta. Hänen viestinsä oli, että jos ihminen saa 95% positiivista palautetta jossakin tilanteessa ja 5% negatiivista, se negatiivinen on se, minkä me ihmiset yleensä muistamme ja otamme itseemme. Vähän masentava ajatus...
Ajatuksissani olen jollakin tavalla kiertynyt siihen, että nykyajan elämän kiireisyys ja röyhkeys, josta sinäkin puhut, ruokkii sitä, että otetaan vastaan vain negatiivista. Ajatellaan, että kivoissa asioissa ja kehuissa ei ole mitään tehokasta. Vain virheet merkitsevät. Ja sitten kun ne on korjattu, ollaan taas tuottavampia.
Onneksi on olemassa muunlaisiakin ihmisiä! Leppoisaa sunnuntaita!
Kyllä omista teoista saa olla ylpeä eikä tartte olla vaatimaton kehuista.
VastaaPoistaEn ole näin rohkea kirjoittaja kun sinä.
Hyvä että kirjoitat kipeistäkin asioista. Niihin on helppo meidän muidenkin samaistua.
Nyt ei irtoa kummepaa kommenttia sen verran sekasin on taas oma pakkani että en tiedä mitä pitää tehdä.
Minusta on aivan ihanaa saada positiivista palautetta! Olen jopa opetellut sanomaan kiitos vaikka aikojen alussa sitä on ollut niin todella vaatimaton ja suorastaan nolo positiivisista palautteista. Kaikista kehuista olen joskus ollut sitä mieltä, että "no ei nyt sentään, en minä, jne." Joskus me ihmiset ollaan toisillemme vain kohteliaita ja joskus ollaan oikeasti sitä mieltä, että toinen on taitava ja osaava. Se on ihmisyyttä vain sekin.
VastaaPoistaLinnea Nyt opettelen ottamaan kiitoksen vastaan ja kiitän. Yritän tosiaan olla niin rehellinen ja avoin kuin pystyn. Välillä vain löytää itsestään uusia puolia. En siis tahallani jätä jotain sanomatta. Se puoli itsestäni vaan saatta löytyä joku toinen kerta. Niin totta tuo, että sen 5 % ikävän muista iankaiken. Sekin on todella kummallinen juttu?! Hyvä kun on muitakin, jotka eivät pidä tästä nykymenosta kiireineen jne.
VastaaPoistaJukkaK Kyllähän sitä saisi olla ylpeä, mutta se vanha sanonta ylpeys käy lankeemuksen edellä, on niin vahvana mielessä. Ainakin mulla :o)
Heli Mahtavaa kuulla, että toivoa on. Meinaan sen kehujen vastaanottamisen ilon suhteen. Olet onnistunut, hienoa! Onneksi senkin lopuksi huomaa, koska toinen on vain kohtelias ja koska tarkoittaa ihan oikeasti.
Tulin vain sanomaan, että olen jatkanut blogiisi perehtymistä ja olen monista asioista samaa mieltä ja joihinkin "vanhoihin" postauksiin olisin niin mielelläni tullut mukaan keskusteluun, mutta harmikseni olen vähän "myöhässä"...
VastaaPoistaPalaillaan!:) Ja hyvää alkavaa viikkoa!
Marge Jos tunnet tarvetta kommentoida vanhoja, niin kirjoita ihmeessä. Jossain vaiheessa huomasin, että niihin oli ilmaantunut uusia kommentteja, joten nyt käyn niitä läpi uudestaan silloin tällöin. Tekstejä on kuitenkin vasta kuukauden ajalta :o)
VastaaPoista