Pidin lupaukseni

Tänään se sitten tapahtui. Aivot olivat tosiaan narikassa. Radiosta ei tullut mitään mielenkiintoista pohdittavaa.

Hallitus perui eläkepäätöksiään. En vaivaa päätäni vielä niillä, koska siihen on niiiiiin kauan enkä mä eläkkeelle pääsekään. Kuulun niihin sukupolviin, jotka vain maksavat ja kun mun jälkeen tulevat sukupolvet ovat määrältään jo niin pieniä, etteivät ne uhraa elintasoaan ja maksa mun eläkkeitä. Säästämäni eläkerahasto on jo sulanut pörssikurssien myötä taivaan tuuliin. Joten aivan sama mulle mitä takkuavat eläkkeistä :o)

Mikkosen perhettäkin käsiteltiin. Tai siis sitä ohjelmaa. En katsonut tvstä koska olin siihen aikaan ratsastamassa (mikä muuten on paljon parempaa puuhaa!). Niinpä selasin nettiä ja löysin sieltä kyseisen ohjelman. Niinpä sitten ajattelin, että keskustelusivistyksen takia uhraan sen n. 20 minuuttia ja katsoin. Kun se oli ohi, mietin, että miten ihmeessä ihmiset jaksavat vouhkata siitä. Ohjelmahan oli suorastaan niin naurettava, että ei siihen jaksa edes reagoida. Paljon melua tyhjästä. Mitä sillä on väliä, mitä mieltä Mikkoset ovat jostain asiasta. Pääasia on, että itse on valintoihinsa tyytyväinen eikä ehdoin tahdoin loukkaa tai vahingoita muita.

Että näin tänä pikkulauantaina. Nautiskelin justiinsa salmiakkia ja valmistaudun esikoisen harrastaman jalkapallon junioritoimikunnan kokoukseen. Katsotaan sitten mikä on huomisen anti :o)