Tänään olin kurssihaastattelussa ja pääsin kurssille. Siten ylitin ylitsepääsemättömältä näyttävän risteyksen ja lähdin tiettyyn suuntaan. Katsotaan nyt sitten minne tämä suunta vie. Toinenkin suunta houkutteli, mutta tielle kasaantui esteitä. Luotan siihen, että ne johdattivat mut pois sieltä. Vielä ei ollut sen suunnan aika.
Tuntuuko sinusta siltä, että tietyissä valintatilanteissa selväsi jonkin valinnan eteen tulee esteitä. Vaikka se olisi houkutteleva suunta ja oikeasti olet halukas sinne menemään. Sitten niitä ylitsepääsemättömiä esteitä alkaa ilmaantui. Ikään kuin tosiaan paimentaisi sinut sinne toiseen suuntaan, jonne myöskin vilkuilit.
Sanotaan, että aika näyttää. Kun muistaa useinmiten ottaa rauhallisesti, niin aika todella näyttää. Jälkeen päin voi viisastella sitten, että näyttikö oikein tai väärin. Jotkut myös antavat painoa tunteilleen suuntaa ottaessaan. Toiset ottavat järjen käyttöön. Siltikään ei voi etukäteen tietää, että menikö oikein.
Mulla oli pelissä sekä tunteita että yritin järkeillä. Sen takia se pää kai olikin räjähdyksen partaalla. Tunne ja järki vetivät eri suuntiin. Järki voitti nyt, koska tutkinto on nykyisin tärkeä paperi. Tunne olisi vienyt mut oppisopimustöihin, mutta sieltä en olisi saanut haluamaani pätevyyttä.
Tunne oli kyllä mukana siten, että olen lopen kyllästynyt koulutusta vastaavaan työhön. En halua enää toimistoalalle. Pienessä firmassa olen saanut tehdä kaikenlaista ja käsillä tekeminen ja työn näkyvyys ovat mulle rahaa tärkeämpiä. Lähipiiristä olen kuullut hiukan napinaa, koska valitsemassani suunnassa eivät palkkatulot ole huikeita. He eivät oikein ymmärrä, että raha ei ole minulle kovin tärkeää. Ainoastaan sen verran, että tulee toimeen. En haaveile kulutuksesta tms.
Suunta alkaa toteutumaan 1.4. (heh heh, vai tuleeko vain kuravettä kenkään). Pian astun risteyksen yli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itsekin otin suunnan, mutta vasta ensi kuussa tien asiasta jotain. Raha ei määrää kaikkea, mutta kyllä sitä toivoisi, että työstänsä saisi kohtuullisen palkan. Työssä kyllä merkitsee moni muukin asia kuin iso palkka. Itselle työssä on kohtuullisen palkan lisäksi tärkeää se, että työtä jaksaa tehdä ja sinne on aamulla kiva lähteä, työ olisi myös mielekästä.
VastaaPoistaYmmärrän tuon tunteen, kun on kaksi suuntaa. Kamalinta on epätietoisuus, mikä olisi itselle loppujen lopuksi hyvä ratkaisu. Itsellä on ollut mietittävänä montaa asiaa. Ja kun vähän alkaa asiat selviämään, se helpottaa, mutta aina uusi jännittää.
Mutta kaikkeen ihminen sopeutuu ja oppii ihmeen nopeasti, sen olen huomannut.
Kai meidän täytyy vain luottaa omiin ratkaisuihimme, mitä sillä hetkellä teemme, niillä tiedoillamme, mitä meillä on. Ja kyllä uskon, että joskus meitä myös ohjataan oikeaan suuntaan tavalla tai toisella, kun sen aika on.
Niin, ONNEA ja TSEMPPIÄ sinulle oikein paljon!!:))
VastaaPoistaOnnea, kyllä siitä risteyksestä varmastikin pääsee yli kuivin jaloin, jollei muuten niin vähän harppomalla ja kiertelemällä suurimpia lätäköitä. Ja jos huonosti käy ja popot kastuu, sitten vaan kuivattelemaan niitä ja uudelleen matkaan !
VastaaPoistaMonesti tienristeyksessä tekee valinnan. Mutta vasta pitkän ajan päästä tajuaa että johdatusta kaikki. Rouva forttuunalla ei ole osaa eikä arpaa niihin. Minulle käy näin. En tiedä kuinka muille.
VastaaPoistaLuota vaan siihen että teet sen ratkaisun mikä oikealta nyt tuntuu. Aina asioita voi jälkeenkinpäin muuttaa jos tuntuu että väärin valitsit. Onnea matkaan uusiin koitoksiin!
VastaaPoistaMARGE
VastaaPoistaKiitoksia ja toivon mukaan sullakin asiat selviävät. Hetki vielä jännitystä. Olet oikeassa siinä, että vaikka uusi jännittää, niin tavallaan helpottaakin kun se sitten alkaa. Odottaminen on kamalaa.
TILU
Tarkoitin kyllä tuota aprillipäivää, mutta oivalluksesi on mahtava. Vältetään lätäköt ja kuivataa sitten kengät jollain, jos niin hassusti käy, että ne kastuu.
JUKE.K
Jonkinlaista johdatusta huomaa viimeistään jälkeen päin. Usein kuitenkin nykyisin huomaan jo kohdallakin. Kun alkaa pohtimaan "väärää" suuntaan, niin sinne kummasti ilmestyy niitä esteitä :o)
JOSSU
Kiitos rohkaisusta. Onneksi tuo kurssi kestää 11 kk eli suuntaa voi sitten vaihtaa sen jälkeenkin. Sitten onkin joko risteys edessä tai kohtuullisen avoin tie.
hienoa!sähän oot ollu tosi rohkea!!!onnea matkaan ja eipä tästä elämästä mitään tuu, jollei uskalla valintoja tehä! ja jos joku asia ei onnistukaan, ei muuta ku uusia suunnitelmia ja uusia valintoja kehiin:))
VastaaPoistaHyvä Jatink sinunkin päätöksillesi :)! Mä en usko johdatukseen mutta jonkunlaiseen kohtaloon kyllä. Tai ehkä en siihenkään vaan ihan omaan itseen. Siihen, että kun tarpeeksi jotain haluaa, sen saa. Siihen ainakin itse olen oppinut. Ja joskus, jos yrittää tehdä jotain ja tulee se "este", niin kohta huomaa, että se este olikin hyvästä, koska toinen suunta antaa paljon enemmän!
VastaaPoistaAi niin, piti sanoa myös, etten minäkään niin rahasta perusta. On hyvä, että sitä on sen verran, että ei tarvitse nälkää nähdä ja saa lapsille vaatteet päälle ja kaikkien päälle katon. Jos raha olisi tärkeämpää kuin elämä niin en olisi irtisanoutunut, nythän mun tulotaso laskee kuin häränpylly. Mutta oman pään hyvinvointi on tärkeämpää kuin itsensä antaminen työlle, josta ei välitä ja joka harmittaa joka ikinen aamu herätessä.
VastaaPoista