Mieheni on edelleen lomautettuna, etsii töitä ja käy työvoimatoimistossa "ilmoittautumassa". Minä aloitan opiskelun.
Deja-vú?
Eikös me jo ohitettu nämä epävarmat nuoren aikuisen vuodet? Omat vanhempamme olivat jo vakaissa viroissa tämän ikäisenä, perhe koossa, talo maksun alla ja kenties jäi jo rahaa muuhunkin?
Mitenkäs meillä nyt näin kävi?
Tulee väkisinkin mieleen, että historian kehitys on lähtemässä takaisin päin tietyllä tavalla. Monta sukupolvea on menty niin, että nuorempi sukupolvi jatkaa vakaasti vanhempien tavoin elämässä ja heillä on hiukan parempi elintaso kuin vanhemmillaan. Maailma on edennyt verkkaiseen tapaansa eteen päin. Pelkistettynä syntymä, lapsuus, nuoruus, opiskelu, ammatti, työ, perhe, ura, eläke ja kuolema.
Alku on vielä sama syntymä, lapsuus, nuoruus, opiskelu, ammatti, pätkätyö, opiskelu, ammatti, pätkätyö, ehkä perhe, ura eri firmoissa/viroissa keskimäärin 5 vuotta, opiskelu, pätkätyö, ei tietoakaan eläkkeestä ja viimeisenä varmasti kuolema.
Joskus pari sataa vuotta sitten oli yhtä epävarmaa aikuisen ja lapsenkin elämä. Enkä tarkoita nyt sairauksia vaan elämän etenemistä.
Vaikea selittää näin lyhyesti ja yhtäkkiä, mutta varmasti sinä lukija pysyt mukana :o)
Tulevaisuus on aina epävarma, mutta nyt siitä ovat kadonneet viimeisetkin raamit. Ei ole enää selvää elämän etenemistä vaan jokainen saa soveltaa ja säveltää itse. Ikä, sukupuoli eivät enää ole este.
Mielenkiintoista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ajankohtaisuus tekee jänniä Dejavu tilanteita. Muistan kun viimeksi -92 tuli lama. Ennen sitä kaikki nousukkaat osti maastoautoja. Nyt kun lama on käsillä on taas ihmiset ostaneet maastoautoja. Seuraavan kerran kun maastoautot alkaa taas tehdä kaupan on lama varmasti tulossa. Maastoautot pitää kieltä suomessa koska se aiheuttaa lamaa ;0)
VastaaPoistaSamma här! Ammattia, pätkätöitä...ammattia, pätkätöitä...
VastaaPoistaMaailma on muttunut joka suhteessa ja ei voi oikein sanoa, että hyvään suuntaan, valitettavasti.
Itse luotan kuitenkin siihen, että kaikki on korkeimman kädes, lopulta.
Otetaan me ilo irti elämän pienistä arkisista asioista, sillä niissä se onni on, ei elämän "benji-hypyissä"...
Kaunista, keväistä viikon jatkoa sinulle, blogiystäväni!:))
Elämä on jatkuvaa muutosta ja siksi myös mielenkiintoista. Tottakai toimeentulon vakaus on lapsiperheelle tärkeä. Muuten uskon kuitenkin siihen että kaikella on tarkoituksensa ja että kaikki yleensä järjestyy ja kulkeutuu parhain päin :)
VastaaPoistaVoimia opiskeluun. Muutama vuosi menee nopeasti!
JUKE.K
VastaaPoistaMun puolesta ne voisi kieltää kokonaan joka tapauksessa. Vuoden turhakkeenakin ollut!
MARGE
Kiitos toivotuksesta. Mulla ollu sama työpaikka vuodesta 1994, mutta monella ollut vain pätkätyötä toisensa perään. Siihen kai totuttava myös tulevaisuudessa. Mieheni ollut samassa työpaikassa 25 vuotta eli pitkän linjan työntekijöitä oltu tähän asti.
JOSSU
Elämä = muutos eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Toimeentulon vakautta meillä on ollut vain miehen kohdalla, joten siihenkin on totuttu vaikka väsyyhän siihenkin.
Kurssi kestää vain vuoden.
Kiitoksia toivotuksesta :o)