Puhinaa

Liekö vielä hormonikohtauksen jälkimaininkeja kun on nyt näin negatiivista tunnelmaa, mutta en voi olla kirjoittamatta joidenkin ihmisten laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä.

Vein tänään erään vammaisen miehen paperinkeräyspisteeseen meidän lehdet ja mainokset. Sinne oli jätetty koiranruokapusseja. Niissä mitä ilmeisemmin oli sisällä lehtiä ja mainoksia (oli pohjan muhun päin, joten en nähnyt varmaksi), mutta eihän keräys koske niitä pusseja. Usein olen nähnyt myös muovipusseja. Se onkin vallan kamala vaiva tyhjätä ja ottaa mukaansa. Vie jopa puoli minuuttia ajasta ja ajattelen kun ne lehdet voivat jäädä ripaan kiinni, niin pitää nähdä vaivaa!

Myös muissa keräyspisteissä näkee sinne kuulumattomia tavaroita ja joillakin metsätaipaleella jopa huonekaluja yms.

Kaupassa kun kävelee niin näkee tavaroita, jopa pakaste-elintarvikkeita, jätetyn ihan mihin sattuu kun ei sitten tarvittukaan sitä eikä jakseta palauttaa. Tiedän kyllä, että nykymarkettien käytävät ovat pitkiä kuin nälkävuosi ja yhden tavaran takia JOUTUU kävelemään useita metrejä, mutta silti ihmisten laiskuus ja välinpitämättömyys jaksaa ihmetyttää. Nämäkin ihmiset voivat olla sellaisia, jotka käyvät lenkillä, salilla tai muuten kuntoilemassa.

Mikä ihmisiä vaivaa?

Välillä alkaa itseäkin turhauttaa ja miettii, että miksi nähdä kaiken sen vaivan kun muutama laiska ihminen pilaa sen kuitenkin. Sitten taas koitan piristyä ja ajatella, että ainakin minä olen yrittänyt kaikkeni.