Huomenna olen viimeistä päivää töissä paikassa, jossa olen ollut 15 vuotta.
Pitkä aika ja hyvät ihmissuhteet pienessä firmassa. Niiden vuosien aikana olen mennyt naimisiin, saanut kolme lasta ja saavuttanut varsinaisen aikuisuuden. Kun menin sinne töihin, olin vasta nuori aikuinen. Perustin perheen ja ostimme oman kodin.
Yritän kovasti muistella itseäni silloin alussa. Olenko kasvanut muutakin kuin horisontaalisesti. Mitä sanoisin itselleni, jos minut vietäisiin ajassa takaisin päin? Tekisinkö kaiken samoin? Ainahan löytyy jotain pientä "korjattavaa", mutta kokonaisuudessaan.
Pienellä firmalla ja sen ihmisillä on ollut minuun syvä vaikutus ja pitkäaikainen. Se on osaltaan muovannut mua sellaiseksi kuin olen tänään. Olen ollut asiakkaisiin yhteydessä ympäri Suomen puhelimitse. Olen kuullut kaikenlaista murretta. Ala on ollut erittäin miehinen ja yli sadasta asiakkaasta ainoastaan kolme naista.
Olen ollut aiemminkin pois firmasta jonkun kuukauden talvella kun menekki on ollut huono. Silti nyt tuntuu jotenkin lopulliselta.
En yhtään ihmettele, vaikkeivät ihmiset pääse pois työpaikoistaan, joissa ovat olleet 20-30 vuotta. Ei se ole niin helppoa kuin luulisi. Vaikka ilmpiirikin olisi tulehtunut, se on tuttua tulehdusta, jota osaa käsitellä.
Uusi alku opiskelijana. On teoriaa, käytäntöä ja sitten se iso peikko: kokeet tai näytöt. Miten ihmeessä niihin osaa enää lukea tai tehdä. Oikeasti niistä edellisistä on niin kauan.
Jännittää.....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vanhan tutun ymäristön jättäminen on aina vaikeaa, mutta vain siten voi tehdä uuden valtauksen. Onnea uudelle alulle!
VastaaPoistaJotta voi saada jotain uutta on jätettävä aina jotain myös taakseen.
VastaaPoistaJa muistoja ja kokemuksiasi ei voi kukaan sinulta viedä, ne ovat aina mielessäsi.
Onnea uuteen alkuun!
Alku varmasti vaatii sopeutumista, mutta kyllä se siitä alkaa rullaamaan :)
TILU JA JOSSU
VastaaPoistaKiitoksia rohkaisuista! Mukavaa kun olen saanut teidät ystävikseni :o)
Onnea uuteen! Tulevaisuus on avoin ja kaikelle on mahdollisuus, eikö? Ja kasvu ei olisi ollut samaa erilaisissa ympyröissä, niin minä itse aina ajattelen. Tavallaan ihminen on sama, mutta ympäröivät ihmiset auttavat/ohjaavat näkemään asioita eri tavoin (tämä olisi pitkä aihe selitettäväksi ja uskon, että tiedät mitä yritän sanoa :)! ) Hyvät muistot kuitenkin jää.
VastaaPoistaMinä juuri kerroin tänään töissä kollegalle, että en ole enää töissä siellä. Etten enää tunne kuuluvani sinne, olen jo eriytynyt.
Näytöt sun muut opiskelut menee kun ekan kerran jälkeen kun vettä vaan. Ite olen 2000 luvun aikana tehnyt kaksi ammattitutkintoa näyttötutkinnoin ja kolmas on työn alla. Kaikki näin jälkeen päin tuntuu yksinkertaiselta.
VastaaPoistaOnnea noihin ei tarvita, onnen saa jättää vaikka lottoamiseen. Päättäväisyyttä, tahtoa, voimia ja hermoja tarvitaan opiskeluun. Paljon myötätuntoa sinulle opiskeluusi. Täälläkin voit kysyä kaikilta muilta apuja. Et ole yksin.
HELI
VastaaPoistaKyllä kaikelle on mahdollisuus. Minulle sanottiin, että alan olla nyt hyvässä vaiheessa kun lapset ovat isoja (nuorin täyttää 5 v)ja työvuosia vielä edessä. Mehän emme pääse eläkkeelle. Ja näinhän se on. Nyt on hyvä aika opiskella ja avautua uudelle. Ymmärrän erittäin hyvin mitä tarkoitit eri ihmisten vaikutuksesta näkökantoihini ja se on hyvä asia!
JUKE.K
Yleensä sitä jälkeenpäin melkein ihmettelee, että mitä varten sitä edes hermoili :o) Onneksi se tietty jännitys jää sitten pois.
Mä en sitten tarvi onnea ollenkaan kun en edes lottoa. Kiitoksia sinulle myötätunnosta ja avun tarjouksesta, niin omasi kuin muiden.
Tästä se lähtee!