Perheessämme on muitakin muutoksia. Mieheni on ollut jo loppiaisesta lomautettuna ja nyt sai kiiretyöntekijän hommia toisesta firmasta. Hän on joskus oppisopimuksella mennyt alkuperäiseen firmaan v. 1983. Ajattelin, ettei häntä enää pois saa sieltä. Elin toivossa koska on pintakäsittelijä ja varmaan jo keuhkot täynnä niitä myrkkyjä. Lisäksi myrkyttää itse itseään tupakalla. Sen verran alkoivat kotityöt maistumaan puulta, että sai itseään niskasta kiinni ja lähti etsimään töitä. Lomautusta edelsi 1,5 kk sairasloma kun mursi ranteensa tippuessaan meidän rappuja alas. Joten kotia tuli kyllä tuutin täydeltä :o)
Minä ilmoittauduin sinne kurssille ja se alkaa pian. Pitää kokeilla miltä opiskelu tuntuu, kun siitä edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa. Pitkääköhän hommata koulureppu, kynä, kumi ja viivotin :o) ja ilman muuta sininen ruutuvihko ja metallinen kynänterotin.
Ihminen on melko kummallinen olio. Sopeutuu mitä kummallisimpiin tapahtumiin ja oloihin.
Muutos lähtee siitä, että rutiinit tylsistyttävät niin paljon, että suorastaan etsii muutosta. Vaikkapa vain värjäämällä tukan. Sitten kun tekee sen muutoksen tulee ainakin minulle pikainen katumuksen puuska. Apua, mitä tuli tehtyä, mitenkä minä nyt näin.
Menee hetki ennen kuin sopeutuu ja alkaa pitämään nykyisestä olotilasta. Kunnes sitten siitäkin alkaa tulla rutiinia ja muutoksen halu taas kolkuttelee ovella. Miksiköhän ihminen on usein tyytymätön nykyiseen olotilaansa, ympäristöönsä jne?
Olen kuullut sanonnan, että tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru. On totta, että jos ihmiset olisivat kovin tyytyväisiä, niin asuisimme varmaan vieläkin luolissa. Mutta pitääkö tyytymättömyydelle tulla joskus loppukin? Eikö ole sairasta haluta koko ajan jotain muuta kuin mitä jo on?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Saman minäkin olen kuullut, se on ihmisrodun menestyksen avain, että se on ollut utelias, hakenut aina uutta ja erillaista.
VastaaPoistaKuuntelin taannoin Inno-ohjelman sisustajan Marko Paanasen haastattelua ja hän sanoi, että ihmisen tulisi asettaa itselleen tavoite, jota kohti pyrkiä.
Kun sen tavoitteensa on saavuttanut pitäisi osata olla siinä onnellinen ja tyytyä siihen, eikä enää tehdä uutta tavoitetta kauemmas, isompaan.
Paljon viisaita puhunut ex politikko Osmo Soininvaara eräässä haastattelussaan myöskin varoitteli ainaisen lisää haluamisen taakasta.
Ennemmin kuin haluaa lisää tavaraa pitäisi satsata lisään vapaa-aikaan. Kuulemma nykyihmisten palkankorotukset eivät enää lisää onnellisuutta, vaan pitäisi haluta enemmän lomaa ja saada siitä niitä onnentunteita. Tähän voisi miehelläsi olla ehkä erilainen näkökanta ;).
PS. Muista ostaa myös penaali.
Hyvää viikonloppua !
T: tavaran rohmuaja
Tuo mitä Tilu edellä sanoi ihmisrodun menestyksen avaimesta, se kuulostaa oikein hyvältä. Minä oon aina ollut hirvittävän utelias, mennyt suuna päänä kaikkeen uuteen ja innostunut uusista jutuista. Kaiken järjen mukaan siis mun pitäisi olla menestynyt vaan en ole :(. Liika lienee liikaa siinäkin ;).
VastaaPoistaMuutos, mä tarvitsen muutoksen muutaman vuoden välein. Ei sen tarvitse olla hienompaa kuin ennen vaan jotain muuta. Huokaus, joskus tuntuu, että olisi helpompaa olla ihminen, joka ei muutosta kaipaa.
Mun pitää nyt näköjään kirjoittaa monta viestiä peräjälkeen... Eli mitä menet kurssittelemaan?
VastaaPoistaKovasti kiinnostaisi minuakin, mille kursille menet :). Minä ajattelen muutosta kasvuna. Henkisenä kehittymisenä ja matkana. Jos sitä haluaa, niin hyvä juttu. Ei ole vielä puutunut arkiähkyyn tai yleiseen normimättöön. Uuden tavaran tai omaisuuden halu on usein korviketta, sijaishalu jollekin alkuperäiselle halulle, joka ei uskalla tulla ulos omana itsenään. Itse tunnistan itsessäni molempia...
VastaaPoistaps. matkin Heliä: kiitos tekstityypin muutoksesta, nyt on mukava lukea :).
VastaaPoistaTILU
VastaaPoistaHyvä kun muistutit penaalista. Varsinainen peruskoulujuttu ja multa meinasi unohtua :o)
Kuulin jostain, että rahan tuottama onnellisuus loppui jo ihan alle 3000 e kuukausituloissa eli melko pieni (suuri mun näkökulmasta, mutta ihmeteltävän pieni noin maailmanlaajuisesti). Oletko muuten huomannut, että sosiaaliset ongelmat ovat samat erittäin köyhillä ja erittäin rikkailla.
Ehkä miehillä tuo kotonaolo on hiukan erilaista kuin meillä naisilla. Huokaus, jälleen jäänne jostain luola-ajoilta ja siinä ei olla kehitytty samassa vauhdissa kuin jossain muussa!
HELI
Ei muuten monikaan uuden keksijä ole keksinnöillään tai töillään rikastunut tai menestynyt, ainakaan eläessään. Joskus käynyt jopa niin, että muut rikastuvat keksijän/tekijän kustannuksella.
Alan opiskelemaan laitoshuoltajan ammattitutkintoa. Arvaa kiiltääkö meidän huusholli sen jälkeen ;o) Töitä piisaa, sillä olen kuullut, että edellisiltä kursseilta kaikki ovat työllistyneet eikä edes riittänyt kurssilaiset. Maailma on siivottavaa pullollaan! Tosin tämä on nyt niin alkuperäinen naisen ammatti kuin vain voi olla. Oli niin hienoa trossata, notta olen metallipajassa töissä ja käytin hydrauliprässiä, levytyökeskusta jne. (kuvat aiemmassa postauksessa)
PELLON PIENTAREELLA
Henkinen muutos onkin tavoiteltavaa ja oikeastaan varsin hälyttävää, jos ei sellaista yhtään tapahdu. Hieno oivallus tuo, että uuden tavaran ja omaisuuden halu onkin korviketta jostain muusta, jota ei uskalla itsellekään tunnustaa. Mulla tavara on korvautunut karkilla.
On muuten paljon parempi tekstityyppi nyt ja väri, vaikka itse sanonkin. Hyvä kun annoit rakentavaa kritiikkiä :o)