Kirkon kellot kutsuivat aamulla väkeä kirkkoon. Minä vein roskapussia ulos ja hain päivän lehden.
Aivan ihana auringon paiste ja pieni pakkanen. Vietin eilisen päivän Tampereella hevosmessuilla. Minä nautin erilaisista näytöksistä ja hevosvieraista. Ystäväni teki muistiinpanoja ja hankintoja omaa talliaan varten. Sekä meno- että tulomatkan juttelimme kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Syviä ajatuksia ja hiukan hömppääkin.
Loppuviikosta ja nyt viikonloppuna ei ole korviini kantautunut ainuttakaan syvällisen pohdinnan aiheuttajaa. Nyt oli taas aika laittaa aivot narikkaan ja nauttia.
Siitä keskusteltiin, että kun suurimman osan ihmisistä kevään aurinko herättää ja päivän piteneminen helpottaa, niin miksi joitakin ihmisiä kevät masentaa. Koska ei itse koe sellaista, sitä on vaikea ymmärtää. Mikä keväässä masentaa? Haluan ihan oikeasti ymmärtää enkä kyseenalaistaa.
Masennus tuntuu olevan tämän päivän rutto. Se leviää hurjaa vauhtia eikä siihen ole kunnon lääkkeitä. Mistä se masennus johtuu? Totta kai olen itsekin masentunut melko usein, mutta on paljon niitä hetkiä, jolloin on hyvä olla. Varsinkin kun tämän blogin tuumailujen kautta olen löytämässä itseni. Elämän tarkoitusta en ole vielä saanut kiinni.
Murkkuni on jatkuvasti suremassa surkeaa elämää. Missä vaiheessa pitää havahtua, että kyseessä on jo vakavampi asia kuin vain murkkuiän oireilut? Eilen autossa juttelimme, että tuo nuorten maailma on kova. Se oli kohtalaisen kova jo omanakin aikana, mutta sekin tuntuu pahentuneen. Miten ihmeessä osaa tukea nuorta niin, että sille kasvaa vahva itsetunto. Halu löytyy kyllä, mutta keinot ovat joskus kateissa. Pitääkö sanoa, että kyllä se siitä, älä välitä, olet hyvä jne. vai tuntuvatko tuollaiset kommentit nuorten korviin teennäisiltä.
Huomaatteko, syvä pohdiskelu alkoi.... :o)
Vaikea valita se oikea kanava. Joskus väsyy kun sitä kuohahtelua tapahtuu monta kertaa päivässä. Sitten kyllä keskustellaan ja murkku rauhoittuu. Mistä sitten tietää onko keskustelu auttanut, kun sama asia tulee eteen hetken päästä uudestaan?
Auttakaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siinäpä jokaisen kasvattajan ikuisuuskysymys: itsetunto. Kasvattajana en koe pystyväni parempaan ja hienompaan kuin siihen, että olen onnellinen lapsestani juuri sellaisena kuin hän on ja kerron sen hänelle. Näytän, että hänen tekemisensä ovat hyviä ja ratkaisunsa saavat aikaan mukavia asioita. Ainakin välillä... ;-) Kaipa itsetunnon kasvamiseen kuuluu myös oppia, että aina ei mene putkeen ja silti on ihan hyvä jätkä.
VastaaPoistaÄitini keskusteli kanssani teini-iässä jonkin verran. Nyt nelikymppisen tuntuu, että keskustelu on mennyt perille. Onneksi äidilläni on pitkä pinna.
Hienoa kuulla, että sulla mennyt keskustelu perille. Meillä kun ei äitee eikä isä juuri keskustellut. Enpä minäkään paljoa kertonut. Murkkuni on hiukan samalainen, mutta kyllä sieltä sitten tekstiä tulee kun itse jaksaa kysellä ja kertoo omia kokemuksia.
VastaaPoistaNiin, kunpa jaksaisi omina huonoina päivinäkin iloita ja kannustaa murkkua. Välillä vaan ja varsinkin iltaisin kun on itse jo väsynyt ei aina jaksa keskustella ja kannustaa vaan silloinpa saatan itsekkin kuohahtaa. Olenkohan siis itsekkään vielä aikuinen???
VastaaPoistaTärkeintä varmaan on osallistua murkun arkeen ja sitä kautta kannustaa ja opastaa elämän kiemuroissa.
Olen itsekkin miettinyt missä menee se raja normaalin murkkuikäisen tuittuilussa ja kuohahtelussa ja milloin todella olisi syytä ajatella että murkku on tosiaan masentunut ja saattaisi tarvita ihan toisenlaista apua kuin pelkkä kannustus arkielämässä. Aina silloin tällöin täälläkin kuulee näitä surullisia tarinoita joihin murkut/nuoret aikuiset pahimpina ja synkimpinä hetkinä päätyvät.
Minut kevätaurinko ainakin herättää. On ihana päästä ulos kevätaurinkoon ja pää pursuaa ideoita mitä pihalla voisi tehdä kesän tullessa. Muutaman tunnin tuolla terassilla heittelin lunta paikasta toiseen ja lopulta nautin kahvikupposenkin kevätilmassa.
Kyllä maistui hyvältä:)
Kevät on ihanaa aikaa, kaikki herää, valoa riittää, linnut laulaa...
VastaaPoistaOna sanottu, että kevätväsymys johtuu siitä, että kun valoa alkaa yht`äkkiä tulla niin paljon, aivot eivät ehdi heti mukaan(jotain tällaista;)), minulla on ollut kevätväsymystä, on nukuttanut niin makeasti että...mutta siten taas kun menee ulos ja alkaa päivän askareet se valo antaakin lisää energiaa, tosin elämäntilanteeni on sitä myös kuluttanut...
Ihmettelin joskus itsekin ihan samaa, miksi masennutaan niin paljon nimenomaan keväällä, kunnes luin jostakin, että keväään kaikki ilot korostavat ihmisen, joka on masentunut omaa surkeutta. Varsin ymmärrettävää mielestäni.
Kyselit apua murkkuiän ongelmiin. Voi, kun osaisinkin sinua auttaa. Mielestäni tärkeintä on säilyttää puheyhteys, sillä pääsee jo pitkälle. Itsetuntoon auttaa eniten se, kun saa itse tehdä asioita ja kokea onnistumisen tunnetta ja siloin kun epäonnistuu saa kannustusta ja tuntea, että kelpaa sellaisena kuin on. Tärkeää on myös mielestäni näyttää ja kertoa lapselle, että häntä rakastetaan ihmisenä, persoonana eikä suorittamisen kautta.
Nyt menen hoitamaan kotiaskareita ja nauttimaan kauniista ilmasta ja kohta saan viedä tyttöäni harrastuksiinsa.
Luotetaan Isän hoitoon ja nautitaan keväästä! :))
JOSSU JA MARGE
VastaaPoistaKiitoksia kirjoituksista. Olen lukenut ne monta kertaa läpi. En kommentoi mitään takaisin vaan nautin teidän kaikkien kirjoituksista. Varsinkin kun olen aikeissa mennä väsyneenä mukaan murkun tuittuiluun.
Ihana auringonpaiste taas tänään.
Kiitos myös kevätmasennuksen selittämisestä. Järkeenkäypiä syitä.