Ehdottomasti nuorena luku ja vanhempana mielentila!
Kuten jo aiemmin totesin, nuorena sitä odottaa niitä tiettyjä lukuja. On kova kiire päästä eteen päin vanhenemisessa, mutta esim. 30-vuotias on jo ihan ikivanha.
Kai se oli joskus 35 vuoden jälkeen kun alkoi muuttua luvusta mielentilaksi. En haluaisi olla alle 30-vuotias, mutta tosiaan on lakannut vanhenemasta nyt. Ainoastaan kroppa joskus muistuttaa siitä, ettei ole enää nuori. Vartin liikuntasuoritukseen vaaditaan tunnin alku- ja loppuverryttely :o) Ja auta armias, jos erehdyt repäisemään yhtäkkiä. Minä ratsastin viime lauantaina runsaan tunnin (paljon laukkoja), sunnuntaina 1,5 luistelua lasten kanss ja illalla tunnin ratsastus. Kärsin vieläkin niistä lihaskivuista, jotka kyllä koko ajan ovat pois menossa.
Kun ajattelee sitten sitä pyöreää lukua, joka on täyttymässä tänä vuonna, pääsee aina ihmetyksen huokaisu. En mä oikeasti voi olla pian 40 v. Sehän on jo hurjan iso luku. Silti hyvässä lykyssä on vielä saman verran edessä. Onneksi nykyisin edes 70-vuotiasta ei pidetä vielä ihan vanhuksena. Meinaan, että pitää olla tukka nutturalla kiikkustuolissa virkkaamassa.
Haluan olla nuorekas, mutten yritä olla nuori. Minusta on hienoa, että Aira Samulin on pysynyt nuorekkaana, mutta en ole samaa mieltä minihameen käytöstä tuossa iässä. Nuorekkaita vaatteita on muitakin. Ei väkisin saa olla nuori. Nuorekas on ihan eri asia.
En käytä kosmeettisia aineita, koska en pelkää ryppyjä tms. Mieleltäni olen vieläkin nuorekkaan yllytyshullu enkä varmaan aina käyttäydy kuten tämän ikäisen jo pitäisi. Siinäkin on onneksi suvaitsevaisuus mennyt eteen päin. Ja menee varmaan vieläkin, mitä vanhemmaksi meidän sukupolvi elää.
Olkaamme siis nuorekkaita ja pitäkäämme ikä mielentilana!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuulin kaupassa, kun kaksi lasta puhelivat toisilleen: "Se oli tosi vanha, ainakin 30".
VastaaPoistaKommentti nauratti kovasti, olin silloin 31.
Mikä on mielipiteesi ryppyihin tai arpiin? Itse sain lapsena leukaani arven, kun kaaduin uimahallissa (ei olisi saanut juosta). Teininä kuulin kurssikaverilta, että ei hän kehtaisi kulkea tuollainen arpi naamassa. En tajunnut mitä hän tarkoitti, koska ei se arpi minua haitannut (eikä haittaa).
Näin on. Pysykäämme nuorekkaina, nuoria emme enää ole, eikä varmaan moni enää haluaisikaan olla. Aika aikaansa kutakin...
VastaaPoistaItsekin täytän tänä vuonna 40v. Sanonpa vain, että oh-hoh, mihin tää aika meni? Toi tuntuu mustakin niin uskomattomalta luvulta! On siinä vähän sopeutumista ;D Saas nähdä, tuleeko mulle vielä 40 kriisi, vai selviänkä kriisittä. Joka tapauksessa elämä muuttuu työrintamalla.
Aiempaan postaukseen haluan sulle vielä sanoa, että uskon poismenneiden rakkaitttesi kyllä tietävän heidän olleen sinulle tärkeitä, vaikka et viimeisessä puhelussa sitä isällesi sanonut(sitäpaitsi sanoithan sen viestillä)niinkuin toinenkin kommentoija sanoi, rakkautta voi näyttää muutenkin kuin sanoilla ja joskus ne teot ovat melkein arvokkaimpia kuin sanat. Suomessa ne hyvät välit kertovat paljon enemmmän kuin Amerikassa I love you höpötykset.
Ihanaa viikonjatkoa sinulle blogiystäväni!:))
Ikä on mielentila! Paitsi kropan ikä ;-) se tuli selväksi nelikymppisterveystarkstuksessa.
VastaaPoistaKoen tietyllä tavalla olevani nuorempi nyt kuin silloin, kun olin oikeasti nuori. Olin silloin tiukkapipoinen pelkuri. Nyt uskallan elää.
Lapsena luku ja sitten jo parikymppisenä se alkoi mulle olla mielentila. Jännää, nimittäin just pari iltaa sitten juttelin ton mieheni kanssa ikäasioista. Hän sanoi, ettei varmaan ikinä tule aikuiseksi (43 v.) ja sitten ruvettiin pohtimaan sitä, minkä ikäiseksi sitä sitten itsensä tuntee. Ollaan pohdittu aiemminkin ja olen yhä sitä mieltä, että minä olen iätön. Voin riehua kuin 5-vuotias, niin että ekaluokkaistakin nolottaa, voin olla teini tyttärieni kanssa joskus, voin olla kakskymppinen, kolmikymppinen ja nelkytyks (niin kuin oikeasti olen) ja joskus, kun oikein huolettaa, saatan olla seitkyt. Kaikki samassa paketissa, joten mä olen iätön :).
VastaaPoistaEli korvien väli kertoo iän.
Täytin muutama päivä sitten sen 40 ja kovasti piti mielessä pohtia onko sitä oikeesti vanha ja miten vanhaksi sitä itsensä tuntee. Oli mullakin edellisellä viikolla jonkunlainen ikäkriisi. Sitä ihan ihmettelee mihin nää vuoden on oikeesti mennyt. En kyllä tunne itseäni vanhaksi mutta onhan tuo 40 vuotta jo ihan hyvä saavutus. Ystäväni sanoi minulle syntymäpäivänä viisasti että joka ikä paras ikä ja niinhän se on.
VastaaPoistaTänään töissä yksi asiakas sanoi että jokskun 30 ois luullut ja kyllä se tuntui ihan hyvältä sekin. Muuten on mullakin monta harmaata hiusta jo tullut ja ryppyjäkin löytyy.
HEVOSVOIMAA Rypyt ja arvet kuuluvat elämään. Mullekin tuli nuorena aikuisena huuleen kolmen tikin arpi koiran kynnestä. Otin siltä pois leikkikalun eikä se tykänny, joten hyökkäsi kimppuun. Mun syy koska koira oli vieras. Ei olisi saanut ottaa. Olin tietty sen ikäinen, ettei kukaan ole mun arvesta mitään kommentoinu. Mua eivät haittaa rypyt eikä arvet.
VastaaPoistaMARGE Kiitos kommenteista. Mulla kai tämä on sitä neljänkympin kriisiä. Välillä vain tuntuu, että tuolla kriisihömpötyksellä pilataan hyvä elämän käännekohta. Tarkoitan, että kun kriisit tuntuvat olevan nyt niin muotia, että kärsivät inflaation. Hyvinä hetkinä mäkin uskon, että poismenneet tietävät tunteeni heitä kohtaan. Joskus vain harmittaa kun ei sano ääneen. Se tuntuu olevan niin vaikeaa, ainakin suomeksi. Mutta olet oikeassa, että amerikan I love you, on kärsinyt myös inflaation eikä tarkoita juuri tykkäämistä kummempaa. Antoisaa perjantaita ja viikonloppua!
LINNEA Olet muuten oikeassa, että nyt on enempi nuori kuin silloin. Nyt uskaltaa elää eikä ole niin mustavalkoinen. Hyvä me!
HELI Sitä se mielentila teettää, että on monen ikäinen. Juuri viikonloppuna teinipoikani "häpesi" mun huutoja sählypelissä. Eikä se edes pelannu! Ole vain iätön!
JOSSU Laitan sulle vastauksen vaikka mun teini tuossa vieressä huokailee ;o) Kiva kun tulit käymään. Kävin heti katsomassa, mutten nyt kerinnyt kommentoimaan (kiitos teinin!) Mullakin on valkoisia hiuksia ja ryppyjä. Sullahan oli helppo ikäkriisi kun oli vain edellisellä viikolla ;o)
VastaaPoistaEi saa jäädä tuleen makaamaan :) Se kriisi helpotti mulla siihen päivään kun 40 tuli täyteen. Mä luulen että se oli ihan vaan ajatus siitä päivästä, sellanen peikko. Nyt vaan taas täysillä eteenpäin iästä viis.
VastaaPoistaMulla tää konevuoro alkaa yleensä vasta tässä 22 jälkeen kun koneet on vapautunut lapsilta ja lapset on peitelty nukkumaan. Tosin tuo mies tuolla olkkarissa valittelee nykyään että aina blogittamassa, yksi ilta se lähetti mulle sähköpostia olohuoneesta tänne työhuoneeseen:) Ja mun verho-ompeluksetkin on aloittamatta tältä illalta.
Luin kirjoituksiasi ja tykkäsin niistä kovasti. Tunnistin niissä myös paljon itseäni ja ajatuksiani. Sinä olet osannut kirjoittaa paljon sellaista sanoiksi mitä itse en olisi osannut. Melkein kylmät väreet kulki selässäni kun luin tekstejäsi, miten joku toinen voi ajatella asioista noin samoin kuin minä.
Tästä lähtien sinulla on yksi lukija enemmän, tulen tänne toistekkin.
Aivan sama minkäikäinen on. En mieti olenko 30 40 vai 50 vuoden ikäinen vai olenko mieleltäni nuorempi tai vanhempi kun oikeasti olen.
VastaaPoistaSitä kait moni siinä 40 kynnyksellä ensimmäisen kerran pysähtyy miettimään ajan menoa aikuistumista ja semmosia. Se kait kuuluu nykyään siihen. Onkohan ennen ollut niin että 40 on joku saavutus, pysähtymisen hetki? Eikö se ole ollut 50 se pysähtymisen kohta. Onko pysähtymisen hetki laskennut 10 vuotta? Ja eläkeikää nostetaan.
Just äskön täytin 16v ja tänä aamuna lauloin pojalleni 16v syntymäpäivä onnittelulaulua muun perheen kanssa.
So what.