Yksin kun täällä töissä nyt pakerran, tulee kuunneltua radiota oikein kunnolla. Tänään siellä oli joku spesialisti, joka suorastaan käski laittaa aivot joskus narikkaan.
Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että alkaa hulluna huitomaan ja tekemään mitä sattuu kun aivot eivät olet mukana. Vaan aivojen lepoa. Sanoin kyllä sitäkin, että aivoja on hyvä kiusata monipuolisilla tehtävillä, koska kehittyvät käyttämällä. Niin kuin muistikin.
Ei taida nykyisin olla helppo laittaa aivoja narikkaan. Itse koen sen olevan melko vaikeaa koska stimulaatioita tulee koko ajan joka puolelta. Kerran monta vuotta sitten annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi yksinäisen vapaapäivän. Vein lapset hoitoon ja kouluun ja sitten aloin miettimään, että mihin menen. Halusin paikkaan, jossa saisin olla yksin luonnon keskellä. Mitään patikointivaatteita ei ollut päällä, joten paikka saisi olla lähellä. Niinpä ajelin hetken ja totesin, että vaikea on löytää paikkaa, jossa saisi laittaa aivot vapaalle yksin.
Tässä lähellä on ihana maisemoitu koskialue ja sinne suuntasin. Sielläkin oli joku kalastaja, mutta oli toisella puolella, joten ei häirinnyt. Vesi oli laskenut melko alas ja sain loikkia kivien päällä ja jäädä istumaan. Siinä sitten istuin, kuuntelin kohinaa ja katselin taivaanrantaa. Aivot todella lepäsivät. Koitin olla ajattelematta mitään ja vain katsella. Siinä vaiheessa pystyin jättämään aivot narikkaan ja samalla kaikki turhat ärsykkeet.
Sellainen hetki pitäisi saada useammin kuin kerran elämässä. Luulen, että vaikka kuka sanoisi mitä, niin vähintään kerran kuussa. Kotona sellainen ei minulta onnistu kun en ole koskaan yksin. Lapsien mentyä nukkumaankin on liian paljon ajatuksia ja sitten tuleekin väsy.
Pieni lupaus itselle....kerran kuussa aivot narikkaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nyt, kun kevät kohisten lähestyy, niin minulla on tapana istua ulkoportaillamme kahvikupillisen kera. Ja minä nautin: auringon lämmöstä, linnunlaulusta ja rauhasta, eikä haittaa jos välillä kuulen naapureiden ääniä. :)) Takapihallamme meillä on sitten kesällä ihan oma rauha, vaikka lähiössä asummekin. Ei ole takana ja toisella sivulla naapureita, terassille ei näe kukaan, siellä on hyvä olla aamukahvilla ja lukea kirjaa...Mökillä tietysti nautin suunnattomasti luonnosta! Eli minä ainakin tarvitsen sielulleni niin rauhaa kuin elämän vilskettä....
VastaaPoistaMukavaa viikon alkua ja hyvä, kun jätät välillä "aivot narikkaan" ja haet sen oman rauhasi, niin jaksat varmasti paremmin!!:))
tämä on asia, jota minä kaipaan tällä hetkellä...aivot narikkaan ja hetki itelle!!
VastaaPoistaelämä on tällä hetkellä niin vauvatäyteistä, mikä on tietenki ihanaa, mutta että joskus saisi vain aatella ja kuunnella itseään....toki joskus näitä hetkiä järjestyykin, kun joku mummuista uskaltautuu ottamaan pienimmäiset hoiviinsa, mutta kun kaikilla on työnsä ja menonsa, on nämä hetket aika vähissä.
mutta kun tällainen hetki järjestyy, sitä osaa kyllä arvostaa!!
minä kans tykkään juua kevään tullen aamu/päiväkahavini portailla ja nauttia luonnon äänistä.
Omaa aikaa ja hiljaisuutta minäkin kaipaan elämääni, niin täällä kotona kuin työpaikallakin. Sellaista aikaa että saisi keskittyä täysillä yhteen asiaan kerrallaan ja tehdä sen loppuun ilman että puhelin soi tai joku nykii hihasta.
VastaaPoistaKesällä mulla on pihalla riippumatto, johon joka päivä menen makoilemaan edes hetkeksi (paitsi kaatosateella:)) Siinä maatessa mulla menee aivot narikkaan. Saa vaan haistella tuulia ja katsella puiden lehtien havinaa. Usein otan päiväunet siinä kelliessäni.
Muista sinäkin vaikka kerran viikossa laittaa ne aivot narikkaan.
MARGE, MALLA JA JOSSU Tehdään kaikki se pieni lupaus, että aina kun vain hetki koittaa, laitetaan aivot narikkaan. Kun luin kirjoituksianne niin melkein kuin olisin itse ollut teemuki kädessä portailla ja sitten makoillut riippukeinussa. Meillä on naapureita joka puolella, mutta on hiukan isompi tontti kuin tavallisesti on keskellä kaupunkia. Tämä on ihana ja vanha puutaloalue :o)
VastaaPoistaHyvä lupaus! Koitan tehdä saman myös itse. Vaikka tuohon makoiluun riippukeinussa joskus suorastaan pakotetaan puolison toimesta, on se hankalaa. Rentoutuminen on taitolaji vissiin. Minä vain koetan olla tehokas, mikä saa hermot helposti kireälle.
VastaaPoistaTuulen haistelu on ihanaa.
Meillä töissä on oven suussa sellainen narikka jonne voi aivonsa jättää. Niillä ei tee yhtään mitään töissä. Jopa niiden käyttöä paheksutaan. Kun vaan teet mitä käsketään etkä kysele mitään, homma menee kun kusi lautaa pitkin.
VastaaPoistaTietty valokuvaaminen, mökillä oleilu tai pikkupuuhastelu on sitä lepuutusta.
KAMELEONTTI PIHASSA JA JUKKAK
VastaaPoistaRentoutuminen on todellakin taitolaji eikä sitä hetkessä opi. Harjoitus tekee mestarin kuten niin monessa muussakin asiassa ja pikkuhiljaa liikkeelle ;o)
Jotkut työt ja työpaikat ovat sellaisia, joissa saa jättää oman ajattelun narikkaan. Informaatiotulva voi kuitenkin sielläkin yllättää, joten kaikenlainen oma vapaaehtoinen puuhastelu on aivoille tarpeellista lepoa!