Eilen opiskelimme erilaisia likatyyppejä. Tänään olivat sitten vuorossa puhdistusaineet (pesuaine- sanaa kuulemma käytetään vain astian- ja pyykinpesussa EI siivouksessa). Kyllä tämä tuntuu melkolailla psykologin viralta ja erittäin ratkaisuhakuiselta.
Nähdään tahra, analysoidaan se ja lopuksi päätetään puhdistustapa ja -aine.
Tuli mieleen, että ihmisetkin ovat anionineita, ionittomia ja kationeita. Anionit ovat negatiivisia ihmisiä, ionittomat ovat niitä diplomaatteja ja kationit ovat sitten positiivisia. Ionittomia voi sekoittaa sekä anioneihin että kationeihin. Anioneita ja kationeita ei voi sekoittaa keskenään eri sähköisyyden takia. Ehkä sentään ihmisissä voi koittaa sitäkin, mutta voi olla, että tulee selvää jälkeä.
Paljon on tietoa pullon kyljissä kun osaa vain lukea. Harmi kun ihmisissä ei lue, että sisältää harmia n. 5 %, surua 10-15 %, iloa 20 % , töykeyttä vaikka 30 % jne. Osaisikohan sitä sitten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa kun näkisi etukäteen sisällön. Siltikin voi tulla yllätyksiä kun sekoittaa kahta ihan uutta keskenään. Tuleeko paljon vaahtoa vai onko vaahdoton juttu.
Sitten voisi sekoittaa lisäaineena esim. säilöntäainetta (kestävä liitto), korroosion suoja-ainetta (ei kulumista), paksuntajaa (tunne uudistuisi), hajustetta (jaksaa seisoa rinnakkain). Kyllä tuolta siivouspuolelta löytyy keinot moneen asiaan :o)
Myöskin pH-arvon voisi nähdä ihmisestä, emäs vai hapan.
Hmm....luulenpa, että todellakin olen psykologian kurssilla...
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Siivous
Olen nyt kuunnellut kovasti näitä psykologisia ihmisten lokerointia (ihan ok juttuja) ja tänään on juteltu eri kohteiden siivoojien ammattinimikkeistä ja tehtävästä asiakaspalvelijana.
Nuorisopuolella on kuulemma loppunut laitoshuoltajakoulutus jo vuonna 2003 osallistujien vähyyden takia. No, kyllähän mä ymmärrän, ettei 16 vuotiaan ihanneammatti ole siivooja. Vaikka nimikkeenä siivoojaa ei enää ole. On huoltajia (laitoshuoltaja, sairaalahuoltaja jne.)
Itse tehtäväähän se ei muuta. Tuli vain mieleen, että miksiköhän siivoojan ammattia ei arvosteta. Siivoojan puuttuminen huomataan ja huono jälki, mutta hyvää jälkeä ei mainita eikä arvosteta kunnolla.
Nuorille siinä olisi loputon työmaa ja kun kunnolla opiskelee, niin varmasti saa töitä. Mutta miksi nuoret sitä ammattia arvostaisivat kun eivät aikuisetkaan oikeastaan. Vieläkin puhutaan, että joku on VAIN siivooja. Nimikkeen muuttaminen ei muuta itse mielikuvaa.
Olen nuorena itsekin sortunut siihen eikä todellakaan ollut mikään tavoiteltava ammatti. Nyt taas tuntuu, että mun arvoasteikossa ovat nousseet juuri nämä ammatit. Tutkijoita, professoreita, tohtoreita yms. muka parempia ammatinharjoittajia on pilvin pimein ja välillä tuntuvat tutkivan mitä kummallisimpia asioita. Suorastaan itsestään selvyyksistä.
Nykyisin putki-, sähkö- ja lvi-miehet saavat kunnon arvostuksen. Niin kuin rakentamiseen ja korjaukseen liittyvät ammatit yleensäkin.
Saavatko siivoojat vieläkään?????
Miksi joku Lilius saa mielettömiä summia muka vastuullisesta työstään (eivät ikinä joudu vastuuseen) ja sitten esim. lasten hoitajat saavat ihan minimi palkkaa ja ovat sentään vastuussa kaikista tärkeimmästä asiasta: toisen lapsen hengestä!
Jotain mätää maailmassa!!!!
Nuorisopuolella on kuulemma loppunut laitoshuoltajakoulutus jo vuonna 2003 osallistujien vähyyden takia. No, kyllähän mä ymmärrän, ettei 16 vuotiaan ihanneammatti ole siivooja. Vaikka nimikkeenä siivoojaa ei enää ole. On huoltajia (laitoshuoltaja, sairaalahuoltaja jne.)
Itse tehtäväähän se ei muuta. Tuli vain mieleen, että miksiköhän siivoojan ammattia ei arvosteta. Siivoojan puuttuminen huomataan ja huono jälki, mutta hyvää jälkeä ei mainita eikä arvosteta kunnolla.
Nuorille siinä olisi loputon työmaa ja kun kunnolla opiskelee, niin varmasti saa töitä. Mutta miksi nuoret sitä ammattia arvostaisivat kun eivät aikuisetkaan oikeastaan. Vieläkin puhutaan, että joku on VAIN siivooja. Nimikkeen muuttaminen ei muuta itse mielikuvaa.
Olen nuorena itsekin sortunut siihen eikä todellakaan ollut mikään tavoiteltava ammatti. Nyt taas tuntuu, että mun arvoasteikossa ovat nousseet juuri nämä ammatit. Tutkijoita, professoreita, tohtoreita yms. muka parempia ammatinharjoittajia on pilvin pimein ja välillä tuntuvat tutkivan mitä kummallisimpia asioita. Suorastaan itsestään selvyyksistä.
Nykyisin putki-, sähkö- ja lvi-miehet saavat kunnon arvostuksen. Niin kuin rakentamiseen ja korjaukseen liittyvät ammatit yleensäkin.
Saavatko siivoojat vieläkään?????
Miksi joku Lilius saa mielettömiä summia muka vastuullisesta työstään (eivät ikinä joudu vastuuseen) ja sitten esim. lasten hoitajat saavat ihan minimi palkkaa ja ovat sentään vastuussa kaikista tärkeimmästä asiasta: toisen lapsen hengestä!
Jotain mätää maailmassa!!!!
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Pääsiäistapoja
Tulipa vielä mieleeni, että mitähän varten nuo suomalaisen pääsiäisen pakanalliset tavat ovat niin erilaisia muualla Suomessa kuin meillä Pohjanmaalla.
Meillä kun tosiaan trullit tulevat pääsiäisenä lauantaina. Virpominenhan kuuluu palmusunnuntaille, mutta täällä virpovat silloin lauantaina. Lisäksi täällä poltetaan valtavia pääsiäiskokkoja. Käymme aina iltaisin ajelulla ja niitä kokkoja on pitkin maita ja mantuja. Niitä on hieno katsella ja jonnekin aina pysähdymmekin.
Pitänee oikein googlata tapojen historiaa.
Täällä siis vielä kasvatellaan rairuohoa ja kaivetaan koristuksia esiin kun te siellä muualla olette jo "juhlineet" viikon verran.
Meillä kun tosiaan trullit tulevat pääsiäisenä lauantaina. Virpominenhan kuuluu palmusunnuntaille, mutta täällä virpovat silloin lauantaina. Lisäksi täällä poltetaan valtavia pääsiäiskokkoja. Käymme aina iltaisin ajelulla ja niitä kokkoja on pitkin maita ja mantuja. Niitä on hieno katsella ja jonnekin aina pysähdymmekin.
Pitänee oikein googlata tapojen historiaa.
Täällä siis vielä kasvatellaan rairuohoa ja kaivetaan koristuksia esiin kun te siellä muualla olette jo "juhlineet" viikon verran.
Hukkaus
Hukkasin itseni opiskelun maailmaan ja aika on suorastaan viuhahtanut ohi.
Luulin menneeni vahingossa psykologian kurssille, koska siivouksesta on tähän asti ollut vain maininta. Psykologiaa senkin edestä.
Näin aikuisena opiskelu on kyllä aivan erilaista kuin nuorena. Sitä erilailla osaa jo suhtautua asioihin ja ottaa sieltä tarvitsemansa. Ei enää ulkoaopettelua! Vaan opetellaan hakemaan tietoa. Jes, järki on voittanut!
Meidän ryhmä koostuu neljästä parikymppisestä tytöstä ja sitten meistä naisista, jotka ovat 40 tai yli. Mielenkiintoinen soppa kokemusta ja nuorta tietoa ja ihan hyvin sovitaan yhteen. Toki tauoilla on todettavissa nuorten pöytä ja meidän vanhempien pöytä. Itse kyllä menin tänään sotkemaan nuorten juttuja.
Odotan, että opiskelu laittaa omatkin vanhat aivosolut taas liikenteeseen. Ovat jo liian kauan jumittaneet samassa paikassa. Näytöt ja kokeet hiukan jännittävät, mutta näyttivät olevan huolenaiheina muillakin.
Ja mikä ihaninta....saan pyöräillä kouluun ja takaisin. Työmatkani on ollut n. 50 km/suunta, joten mahdoton tehtävä pyörällä työpäivisin. Varsinkin kun joutuu matkaamaan autojen seassa ja liikenne melko vilkas.
Myöskin opettajat ovat ihan erilaisia täällä aikuispuolella. Voi puhua enempi ohjaajista tai opastajista kuin opettajista. Viitataan, jos jaksetaan, mutta muuten puhutaan ääneen.
Paljon on aikuisopiskelijoita ja olenkin tuumannut, että peruskoulun voisin lyhennettynä käydä uudestaan läpi näin aikuisiän kokemuksella. Kuinka paljon antoisampaa se olisikaan :o)
Mulla on kyllä pohdittaviakin ajatuksia, mutta annan niiden hiukan vielä kypsyä. Tässä väliaikatietoja mun opiskelusta.
Luulin menneeni vahingossa psykologian kurssille, koska siivouksesta on tähän asti ollut vain maininta. Psykologiaa senkin edestä.
Näin aikuisena opiskelu on kyllä aivan erilaista kuin nuorena. Sitä erilailla osaa jo suhtautua asioihin ja ottaa sieltä tarvitsemansa. Ei enää ulkoaopettelua! Vaan opetellaan hakemaan tietoa. Jes, järki on voittanut!
Meidän ryhmä koostuu neljästä parikymppisestä tytöstä ja sitten meistä naisista, jotka ovat 40 tai yli. Mielenkiintoinen soppa kokemusta ja nuorta tietoa ja ihan hyvin sovitaan yhteen. Toki tauoilla on todettavissa nuorten pöytä ja meidän vanhempien pöytä. Itse kyllä menin tänään sotkemaan nuorten juttuja.
Odotan, että opiskelu laittaa omatkin vanhat aivosolut taas liikenteeseen. Ovat jo liian kauan jumittaneet samassa paikassa. Näytöt ja kokeet hiukan jännittävät, mutta näyttivät olevan huolenaiheina muillakin.
Ja mikä ihaninta....saan pyöräillä kouluun ja takaisin. Työmatkani on ollut n. 50 km/suunta, joten mahdoton tehtävä pyörällä työpäivisin. Varsinkin kun joutuu matkaamaan autojen seassa ja liikenne melko vilkas.
Myöskin opettajat ovat ihan erilaisia täällä aikuispuolella. Voi puhua enempi ohjaajista tai opastajista kuin opettajista. Viitataan, jos jaksetaan, mutta muuten puhutaan ääneen.
Paljon on aikuisopiskelijoita ja olenkin tuumannut, että peruskoulun voisin lyhennettynä käydä uudestaan läpi näin aikuisiän kokemuksella. Kuinka paljon antoisampaa se olisikaan :o)
Mulla on kyllä pohdittaviakin ajatuksia, mutta annan niiden hiukan vielä kypsyä. Tässä väliaikatietoja mun opiskelusta.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Tästä se lähtee
Nyt se sitten alkoi :o)
Tämä päivä meni oppilaitokseen, ammattitutkintoon ja toisiinsa tutustumisessa. Huomenna jatketaan nykyajan trendillä: ryhmäytyksellä.
Käytiin läpi kaikki esitteitä, vaikka itse olisi mieluusti lukenut. En tiedä miksi tuollaiset ryhmäytykset ja muu sellainen tuntuu väliltä niin teennäiseltä. Taidan olla melkoinen kyynikko ja kun selvästi nykypäivän opettajat yrittävät tehdä tunneista mielenkiintoisia. Silti nytkin tuli mieleen, että olemmeko päiväkodissa vai missä. Höh, kyllä olenkin kyynikko ja liikaa aikuinen. Sisäinen lapseni on kadonnut johonkin todella syvälle.
Vastuu ja velvollisuus perheestä painaa joskus niin todella paljon. Vaikka minulla on puoliso tekemässä töitä, niin henkinen vastuu on kokonaan mun harteilla. Usein koen olevani sekä nainen että mies.
Sen takia kai mun on kaiveltava joskus se lapsenmieli jostain onkalosta. Harmittaa, mutta tuntuu, että jos joskus oikein iloitsen, niin välittömästi nurkan takana tulee turpaan :o(
No, nyt paistaa ulkona aurinko ja pyöräilin/kävelin kouluun ja takaisin. Ihana pirteätä kun töihin joutuu aina mennä autolla (80 km edes takaisin). Huomenna pyöräilen taas.
Aurinkoista huhtikuun alkua ilman aprillipilaa!
Tämä päivä meni oppilaitokseen, ammattitutkintoon ja toisiinsa tutustumisessa. Huomenna jatketaan nykyajan trendillä: ryhmäytyksellä.
Käytiin läpi kaikki esitteitä, vaikka itse olisi mieluusti lukenut. En tiedä miksi tuollaiset ryhmäytykset ja muu sellainen tuntuu väliltä niin teennäiseltä. Taidan olla melkoinen kyynikko ja kun selvästi nykypäivän opettajat yrittävät tehdä tunneista mielenkiintoisia. Silti nytkin tuli mieleen, että olemmeko päiväkodissa vai missä. Höh, kyllä olenkin kyynikko ja liikaa aikuinen. Sisäinen lapseni on kadonnut johonkin todella syvälle.
Vastuu ja velvollisuus perheestä painaa joskus niin todella paljon. Vaikka minulla on puoliso tekemässä töitä, niin henkinen vastuu on kokonaan mun harteilla. Usein koen olevani sekä nainen että mies.
Sen takia kai mun on kaiveltava joskus se lapsenmieli jostain onkalosta. Harmittaa, mutta tuntuu, että jos joskus oikein iloitsen, niin välittömästi nurkan takana tulee turpaan :o(
No, nyt paistaa ulkona aurinko ja pyöräilin/kävelin kouluun ja takaisin. Ihana pirteätä kun töihin joutuu aina mennä autolla (80 km edes takaisin). Huomenna pyöräilen taas.
Aurinkoista huhtikuun alkua ilman aprillipilaa!
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Jännä tilanne
Mieheni on edelleen lomautettuna, etsii töitä ja käy työvoimatoimistossa "ilmoittautumassa". Minä aloitan opiskelun.
Deja-vú?
Eikös me jo ohitettu nämä epävarmat nuoren aikuisen vuodet? Omat vanhempamme olivat jo vakaissa viroissa tämän ikäisenä, perhe koossa, talo maksun alla ja kenties jäi jo rahaa muuhunkin?
Mitenkäs meillä nyt näin kävi?
Tulee väkisinkin mieleen, että historian kehitys on lähtemässä takaisin päin tietyllä tavalla. Monta sukupolvea on menty niin, että nuorempi sukupolvi jatkaa vakaasti vanhempien tavoin elämässä ja heillä on hiukan parempi elintaso kuin vanhemmillaan. Maailma on edennyt verkkaiseen tapaansa eteen päin. Pelkistettynä syntymä, lapsuus, nuoruus, opiskelu, ammatti, työ, perhe, ura, eläke ja kuolema.
Alku on vielä sama syntymä, lapsuus, nuoruus, opiskelu, ammatti, pätkätyö, opiskelu, ammatti, pätkätyö, ehkä perhe, ura eri firmoissa/viroissa keskimäärin 5 vuotta, opiskelu, pätkätyö, ei tietoakaan eläkkeestä ja viimeisenä varmasti kuolema.
Joskus pari sataa vuotta sitten oli yhtä epävarmaa aikuisen ja lapsenkin elämä. Enkä tarkoita nyt sairauksia vaan elämän etenemistä.
Vaikea selittää näin lyhyesti ja yhtäkkiä, mutta varmasti sinä lukija pysyt mukana :o)
Tulevaisuus on aina epävarma, mutta nyt siitä ovat kadonneet viimeisetkin raamit. Ei ole enää selvää elämän etenemistä vaan jokainen saa soveltaa ja säveltää itse. Ikä, sukupuoli eivät enää ole este.
Mielenkiintoista!
Deja-vú?
Eikös me jo ohitettu nämä epävarmat nuoren aikuisen vuodet? Omat vanhempamme olivat jo vakaissa viroissa tämän ikäisenä, perhe koossa, talo maksun alla ja kenties jäi jo rahaa muuhunkin?
Mitenkäs meillä nyt näin kävi?
Tulee väkisinkin mieleen, että historian kehitys on lähtemässä takaisin päin tietyllä tavalla. Monta sukupolvea on menty niin, että nuorempi sukupolvi jatkaa vakaasti vanhempien tavoin elämässä ja heillä on hiukan parempi elintaso kuin vanhemmillaan. Maailma on edennyt verkkaiseen tapaansa eteen päin. Pelkistettynä syntymä, lapsuus, nuoruus, opiskelu, ammatti, työ, perhe, ura, eläke ja kuolema.
Alku on vielä sama syntymä, lapsuus, nuoruus, opiskelu, ammatti, pätkätyö, opiskelu, ammatti, pätkätyö, ehkä perhe, ura eri firmoissa/viroissa keskimäärin 5 vuotta, opiskelu, pätkätyö, ei tietoakaan eläkkeestä ja viimeisenä varmasti kuolema.
Joskus pari sataa vuotta sitten oli yhtä epävarmaa aikuisen ja lapsenkin elämä. Enkä tarkoita nyt sairauksia vaan elämän etenemistä.
Vaikea selittää näin lyhyesti ja yhtäkkiä, mutta varmasti sinä lukija pysyt mukana :o)
Tulevaisuus on aina epävarma, mutta nyt siitä ovat kadonneet viimeisetkin raamit. Ei ole enää selvää elämän etenemistä vaan jokainen saa soveltaa ja säveltää itse. Ikä, sukupuoli eivät enää ole este.
Mielenkiintoista!
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Uusi alku
Huomenna olen viimeistä päivää töissä paikassa, jossa olen ollut 15 vuotta.
Pitkä aika ja hyvät ihmissuhteet pienessä firmassa. Niiden vuosien aikana olen mennyt naimisiin, saanut kolme lasta ja saavuttanut varsinaisen aikuisuuden. Kun menin sinne töihin, olin vasta nuori aikuinen. Perustin perheen ja ostimme oman kodin.
Yritän kovasti muistella itseäni silloin alussa. Olenko kasvanut muutakin kuin horisontaalisesti. Mitä sanoisin itselleni, jos minut vietäisiin ajassa takaisin päin? Tekisinkö kaiken samoin? Ainahan löytyy jotain pientä "korjattavaa", mutta kokonaisuudessaan.
Pienellä firmalla ja sen ihmisillä on ollut minuun syvä vaikutus ja pitkäaikainen. Se on osaltaan muovannut mua sellaiseksi kuin olen tänään. Olen ollut asiakkaisiin yhteydessä ympäri Suomen puhelimitse. Olen kuullut kaikenlaista murretta. Ala on ollut erittäin miehinen ja yli sadasta asiakkaasta ainoastaan kolme naista.
Olen ollut aiemminkin pois firmasta jonkun kuukauden talvella kun menekki on ollut huono. Silti nyt tuntuu jotenkin lopulliselta.
En yhtään ihmettele, vaikkeivät ihmiset pääse pois työpaikoistaan, joissa ovat olleet 20-30 vuotta. Ei se ole niin helppoa kuin luulisi. Vaikka ilmpiirikin olisi tulehtunut, se on tuttua tulehdusta, jota osaa käsitellä.
Uusi alku opiskelijana. On teoriaa, käytäntöä ja sitten se iso peikko: kokeet tai näytöt. Miten ihmeessä niihin osaa enää lukea tai tehdä. Oikeasti niistä edellisistä on niin kauan.
Jännittää.....
Pitkä aika ja hyvät ihmissuhteet pienessä firmassa. Niiden vuosien aikana olen mennyt naimisiin, saanut kolme lasta ja saavuttanut varsinaisen aikuisuuden. Kun menin sinne töihin, olin vasta nuori aikuinen. Perustin perheen ja ostimme oman kodin.
Yritän kovasti muistella itseäni silloin alussa. Olenko kasvanut muutakin kuin horisontaalisesti. Mitä sanoisin itselleni, jos minut vietäisiin ajassa takaisin päin? Tekisinkö kaiken samoin? Ainahan löytyy jotain pientä "korjattavaa", mutta kokonaisuudessaan.
Pienellä firmalla ja sen ihmisillä on ollut minuun syvä vaikutus ja pitkäaikainen. Se on osaltaan muovannut mua sellaiseksi kuin olen tänään. Olen ollut asiakkaisiin yhteydessä ympäri Suomen puhelimitse. Olen kuullut kaikenlaista murretta. Ala on ollut erittäin miehinen ja yli sadasta asiakkaasta ainoastaan kolme naista.
Olen ollut aiemminkin pois firmasta jonkun kuukauden talvella kun menekki on ollut huono. Silti nyt tuntuu jotenkin lopulliselta.
En yhtään ihmettele, vaikkeivät ihmiset pääse pois työpaikoistaan, joissa ovat olleet 20-30 vuotta. Ei se ole niin helppoa kuin luulisi. Vaikka ilmpiirikin olisi tulehtunut, se on tuttua tulehdusta, jota osaa käsitellä.
Uusi alku opiskelijana. On teoriaa, käytäntöä ja sitten se iso peikko: kokeet tai näytöt. Miten ihmeessä niihin osaa enää lukea tai tehdä. Oikeasti niistä edellisistä on niin kauan.
Jännittää.....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
